RANTALAKEUS Kun muutimme vuosituhannen vaihteessa Tyrnävälle, seinällämme oli pitkään kehyksissä sarjakuvapiirtäjä Esa Holopaisen piirtämä, Oulun Ylioppilaslehdessä julkaistu pilakuva. Ylkkärin sivuilla seikkailleet Tyrnävän verikoirat olivat erehdyksessä tappaneet joulupukin. Toinen verikoirista viittelöi kiivaasti kollegalleen, joka tuijotti vielä äimistyneenä verilammikossa lojuvaa punanuttua:
– Tule, paetaan Tyrnävälle! Siellä olemme turvassa!
Me jaoimme Tyrnävän verikoirien tuntemukset, tosin ilman verityötä.
Holopainen muistaa pilakuvan vaivoin. Tuottelias mies piirsi verikoiria 80- ja 90-luvuilla, mutta myöhemmin nämä kuvia kumartamattomat popliinitakkiset hurtat jäivät muiden hahmojen varjoon. Tosin takaportti verikoirien paluulle on auki, siitä Holopainen piti huolen.
– Viimeisessä sarjakuvassa verikoirat laukaisivat onnettomien ketjureaktioiden ansiosta ydinpommin. Taisi olla niin, että pingispallo osui laukaisunappiin. Viimeisessä kuvassa verikoirat seilasivat joessa laudankappaleella.
Holopainen myöntää, että ehkä näillä vuosikymmenillä voisi olla hieman haastavaa heittäytyä takaisin verikoirien anarkistiseen maailmaan. Vuodet ovat tuoneet ajatteluun ja pilakuviin pehmeämpää otetta. Niistä löytyy korkeintaan sarkasmia ja hieman kyynisyyttäkin, vaikka vino vinkkeli elämän eri ilmiöihin on yhä tallella.
– Sarjakuvien ja pilakuvien aiheita ei tarvitse kovin kauan miettiä. Ei tarvitse kuin lukea uutisia. Tosin niitä on vain vaikea pistää paremmaksi, Holopainen nauraa.
Todellisuus on käynyt tarua ja sarjakuviakin ihmeellisemmäksi.
Esa Holopainen on koulutukseltaan artesaani ja puuseppä, mutta piirtäminen, sarja- ja kuvituskuvat ovat vieneet miehen mennessään. Tyrnävän verikoirien lisäksi Holopaisen kynimänä ovat syntyneet muiden muassa Naapurit, Jere Kostamus, Kärsämäki, Potka ja poika, Pavel...
Tilaustöiden lisäksi Holopainen julkaisee joitakin sarjakuvia vain omilla nettisivuillaan. Sellainen on esimerkiksi Tyrnävän pikajuna eli Kauas mopot karkaavat.
– Vaikka tietenkin ansiotyöt ajavat aina näiden pilakuvien ohi, mies toppuuttelee.
Myös Kalevassa julkaistava Naapurit ilmestyy viiveellä Holopaisen omilla nettisivuilla. Sarja taitaa olla Suomen pitkäikäisimpiä ellei pitkäikäisin joka työpäivä ilmestyvä nettisarjakuva.
Holopainen sanoo, ettei ole koskaan kauheasti markkinoinut töitään. Nykyään Muhoksella asuva entinen tyrnäväläinen muistelee, että paikallislehti Tervareitin silloinen päätoimittaja pyysi hänen töitään julkaistavaksi. Sittemmin asiakkaiksi tulivat Ylioppilaslehden lisäksi Kaleva, Rakentajalehti ja Maatilan Pellervo, muiden muassa. Sarja- ja pilakuvien lisäksi hän tekee kuvituskuvia artikkeleihin.
Holopainen osaa kaivaa jutusta sen ytimen ja tiivistää. Kuvituskuva syntyy yleensä kerralla, eikä siihen tarvitse enää palata. Tämä taito on havaittu myös Muhoksella. Holopainen kiteytti Muhoksen kuntastrategian yhteen ainoaan kuvaan.
Holopaiselle on kuitenkin läheisintä sarjakuva. Hän vertaa sarjakuvaa elokuvaan. Joskus sarjakuvassa on toimintaa, toisinaan kerronta on taas viipyilevämpää ja laveampaa. Sen on pidettävä lukijaa otteessaan. Piirtäjän on luotava tarinaan jännite.
Pitkän linjan sarjakuvatyöläiselle on kehittynyt myös tietty resepti rakentaa pilakuvia ja sarjakuvia: hän yhdistää kaksi asiaa, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Holopaista huvittaa myös Pertti Spede Pasasen vinkki viihteen tekemisestä:
– Hän sanoi, että kun jotain asiaa tarpeeksi kauan toistaa, se alkaa naurattaa!
Tosin Holopainen koittaa rakentaa strippinsä niin, että ne toimivat yksinäänkin, ilman historiaa, toistoa ja taustojen tuntemista. Hän katselee maailmaa kuin ulkoavaruuden olento: eihän maapallon meno näytä millään muotoa järkevältä ja älylliseltä puuhalta.
Huumoria voi tehdä Holopaisen mielestä melkein kaikesta. Jopa siitä, miten terroristit värväävät Tyrnävältä peräkamaripoikia riveihinsä. Entinen kotikunta saa toistuvasti osansa Holopaisen vinoilusta. Piirtäjä korjaa kuitenkin erään väärän uskomuksen:
– Ei Naapurit kerro tyrnäväläisistä. He ovat ottaneet sen itse omakseen. Mutta koska olen karjalaisten evakkojen jälkeläinen ja tyrnäväläinen, voin tehdä pilaa sekä karjalaisista että tyrnäväläisistä!
Sarjakuva on tehokas viestintäkeino, sillä useimmat ihmiset lukevat sarjakuvan sen nähdessään. Holopainen sanoo, ettei juuri mieti pila- ja sarjakuvia tehdessään kerronnan teoriaa tai kuvasommittelua. Työt syntyvät pikemminkin intuitiolla.
– Jos alkaa miettiä vaikkapa sommittelua, tulee samanlainen olo kuin pitkäpartaisella miehellä, jolta kysyttiin onko hänen partansa yöllä peiton päällä vai alla. Miehen ajatukset menivät sekaisin, Holopainen virnuilee.
Tällä hetkellä Holopainen piirtää päivittäistöiden lisäksi sarjakuva-albumia. Mutta hän muistuttaa, että prosessi on pitkä eikä hän kiirettä pidä.
– Haaveenani on tehdä jatkoa Mustan Ritarin kustantamalle albumille Jere Kostamus ja Big Joki, joka ei teknisesti ihan tyydyttänyt minua. Haluan tehdä uuden albumin huolellisemmin.
Holopainen paljastaa Tyrnävän verikoiria kaipaaville nostalgikoille, että tulevassa albumissa Jere Kostamus ja Big Niitty poplaritakit tekevät eräänlaisen paluun. Millaisen, se selviää sitten myöhemmin.
Esa Holopainen
Tyrnäväläissyntyinen, nykyään Muhoksella asuva artesaani, sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja ja sarjakuvapiirtämisen opettaja.
Koulutus: Limingan taidekoulu, Oulun käsi- ja taideteollinen oppilaitos.
Julkaissut tuhansittain sarjakuvia, pilakuvia ja kuvituskuvia sekä 17 sarjakuva-albumia tai muuta julkaisua. Suunnittelee myös kortteja, exlibriksiä ja logoja.
Piirtää, opettaa ja esittelee sarjakuvan tekoa livenä kouluissa ja kursseilla.
Voitti Vuoden sarjakuvateko 2016 -palkinnon 24HCD Muhos -tapahtuman järjestämisestä Tampere kuplii -sarjakuvafestivaaleilla. Sarjis-kilpailussa kolmas sija (2009) ja kunniamaininta (2004, 2007). Palkittu myös käsikirjoituksesta (Sarjis 2005). Oulun sarjakuvaseuran Skrew You-palkinto 2011.