Tutkimusassistentti Ilkka Aro käynnistää urakairaan kiinnitetyn iskuvasaran. Vasaran jyskyessä kaira tunkeutuu syvemmälle ja syvemmälle tuposlaiseen peltomaahan.
Tutkimusassistentti Hannu Hirvasniemi, geologi Jukka Räisänen ja tutkimusavustaja Kalle Husso odottavat vieressä. Kun kaira on metrin syvyydessä, Räisänen auttaa Aroa kiinnittämään siihen jatkovarren. Nyt on tarkoitus päästä ainakin kolmen metrin syvyyteen ottamaan maaperänäytettä.
Geologian tutkimuskeskus (GTK) on kartoittanut useana kesänä happamia sulfaattimaita pitkin Suomenlahden, Pohjanlahden ja Perämeren rannikkoa. Sulfaattimaita löytyy muinaisen Litorinameren kerrostumista alueelta, joka yltää rannikolta pitkälle sisämaahan saakka. Maaperä on liki kaikkialla enemmän tai vähemmän sulfaattipitoista.
Tänä kesänä tutkimusryhmä tekee tyyppiprofiilimittauksia, jotka tarkentavat aiempien vuosien peruskartoituksessa saatua tietoa happamista maista. Mittauspisteet valitaan kartoituksissa saadun ennakkotiedon perustella.
– Tyyppiprofiilipisteiden määrään vaikuttaa maalajien mosaiikkisuus. Näytepisteillä pyritään saamaan mahdollisimman kattavasti tietoa alueella esiintyvistä maalajeista, kertoo Hirvasniemi.
Aro ja Räisänen alkavat kiertää kairaa ylös. Maallikkokin näkee maanäytteissä selvät värierot. Parin metrin syvyydessä maanäyte on kuin mustaa muovailuvahaa. Se on sulfidirikkisedimenttiä. Savi- tai silttipitoisesta maaperästä lehahtavan rikin hajun aistii heti.
Lue lisää 17.6. Rantalakeudesta tai diginä!