Ihmiset ovat luonnostaan sosiaalisia, mutta jokainen tarvitsee myös omaa tilaa. Jokaisella on oma ”sosiaalisuusmittari” eli jokainen tarvitsee ihmiskontaktia tietyn määrän.
Jos mittari on jo täynnä, toisten ihmisten seura voi olla jopa sietämätöntä ja stressaavaa, vaikka he olisivat erittäin rakkaita.
Oman tilan ja lepoajan tarve on myös yksilöllistä. Jotkut inhoavat hiljaisuutta ja yksinoloa niin paljon, että he soittavat musiikkia taustameluna, etteivät he tuntisi olevansa yksin.
Jotkut viettäisivät mieluiten koko loppuelämänsä niin, että olisivat tekemisissä vain läheisempien ystävien ja perheen kanssa.
Vieraiden ihmisten seassa kaupungilla liikkuminen on joilleikin painajainen. Liikaa ihmisiä ja meteliä.
Vielä pahempi on, jos joku vieras ihminen puhuu sinulle, kun olet väsynyt, ”sosiaalisuusmittarisi” on täynnä ja sinulla on vielä paljon tekemistä.
Miten voisi sanoa kohteliaasti: ”Haluan viettää koko loppuvuoden ilman ihmiskontaktia, joten lähde pois” ilman väärinymmärryksiä ja loukkaamista?
Ihmiset voivat loukkaantuvat kirjaimellisesti kaikesta, vaikka et tarkoittanut sanoa mitään loukkaavaa. Rehellisyydellä ja töykeydellä on raja, ja asioden muotoilu pitää aina harkita erittäin tarkasti. Joskus se on rasittavaa ja tuntuu niin valheelliselta.
Itse mieluummin kuulisin ihmisten rehelliset mielipiteet ja kritiikin, kuin tyhjät kehut ja peitellyt piikittelyt.