Kempele Rumpu pärisee, torvi soi ja kannatushuudot raikuvat Koukkupaja Areenalla kun Kempeleen Kiri astuu kentälle. Vierasjoukkue Imatran Pakko-Veikot sen sijaan saa kevyet buuaukset ja joukkue toivotetaan ystävällisesti takaisin Ykköspesikseen. Äänekkäimmästä ja näyttävimmästä kannustuksesta vastaa nuorten kannattajien ryhmä, joka tunnetaan rumpuryhmänä.
Poikien hallittu mekastus saa muissa kannattajissa hymyn huulille. Kannustusryhmäkin saa kannustusta ja tsemppausta. Rantalakeuden isännöimän ottelun alkaessa esikannustajat saavat heräteltyä hiljaisemmatkin katsomonosat avaamaan suunsa ja lyömään käsiä yhteen. Meininki jatkuu railakkaana koko pelin ajan.
Puolivirallisen kannatusryhmän lähtökohtana on rakkaus kotiseuraansa Kempeleen Kiriä kohtaan ja tavoitteena auttaa joukkuetta, kertovat Eera Karppinen ja Atte Tynkilä. Pojat ovat seuranneet KeKin otteita jo vuosien ajan, joten mistään glory hunttauksesta ei ole kyse.
– Kipinä KeKiä kohtaan syttyi kauan sitten. Nyt kun pelillinen taso on noussut, on entistä isompi ilo kannattaa, Atte sanoo.
– Kun KeKi nousi Superpesikseen, oli se urani huippuhetki, Eera kertoo vilpittömästi.
Kavereista ja kavereiden kavereista koostuva porukka on kokoontunut peleihin jo vuosien ajan, mutta toiminta muuttui isoksi viimeistään heinäkuun paikalliskamppailussa Oulun Lippoa vastaan. Peliin hommattiin rumpu kannustuksen tueksi. Sen jälkeen perustettiin myös Whatsapp-ryhmä ja lisää jäseniä liittyi toimintaan. Joukossa on voimaa, ja uskallusta.
– Olen aina miettinyt, että olisi siistiä huutaa täysillä pesispeleissä, mutta ei sitä yksin kehtaa. Nyt on huomattu, että monet muut haluavat samaa, Eera kertoo.
Homma kasvaa koko ajan. Torstain pelissä heitä oli kolme penkkirivillistä, ensi kesän tavoitteena on kansoittaa viisi riviä. Ensi lauantaina porukka lähtee fanibussilla vierasotteluun Alajärvelle.
Rummut, torvet ja kannatuslaulut ovat tuttuja jääkiekko- ja jalkapallo-otteluista. Ryhmän tarkoituksena on tuoda vastaavaa meininkiä myös pesisotteluihin. Ainakaan Kempeleessä ei viime vuosina vastaavaa olla nähty, harvoin vierasotteluissakaan.
– Tarkoituksena on raivata tietä tällä toiminnalla. Ehkä se toimii. Ollaan kuultu, että Sarkkiranta on vaikea paikka vierasjoukkueelle, Atte kertoo.
– En tiedä, että johtuuko se pelkästään meistä, mutta kaikkemme tehdään, Eera heittää.
Tämä tunnustus on varmasti parasta, minkä kannattajaryhmä voi saada. Myös KeKin pelaajilta ja muilta kannattajilta on tullut positiivista palautetta.
Ensimmäinen jakso päättyi tasan 1-1. Tauolla luotto KeKin voittoon on kova. Atte ja Eera uskovat, että sisäpeli alkaa toimimaan, kun he laittavat vähän painetta omillekin. Onneksi KeKin ryhmässä jokainen pelaaja osaa ratkaista.
– Luotto on kova. Se ei horju koskaan. Jos vastustaja tekee neljä juoksua, me tehdään viisi, Atte kertoo.
– Kyllä se Ossi lämpenee, Eera uskoo ja toivoo.
Toisen jakson alkupuolella näytti, että tietäjät tietää. Ossi Meriläinen löi kaksi juoksua nopeaan tahtiin ja kirvoitti ”Kiitos Ossi!” -kannustukset.
Imatra vei kuitenkin pidemmän korren trillerissä, jossa sai jännittää ja kannustaa viimeiseen lyöntiin asti.
