Oulunsalo 1950-luvulla ei ollut tavallista, että 16-vuotias nuorimies ajaa moottoripyöräkortin. Kalajokinen Jussi Kärjä (75) sellaisen kuitenkin hankki heti kun se oli mahdollista. 17-vuotiaana hän meni töihin Kalajoen Essolle. Koska Essolla oli myös katsastusasema, hän sai suoritettua siinä sivussa myös kuorma-autokortin. Elettiin vuotta 1959.
– Autohuuma syttyi jo paljon nuorempana. Varmasti silloin, kun olin linja-autossa rahastajana 14-vuotiaana, Kärjä muistelee.
Ensimmäisen autonsa hän hankki 22-vuotiaana vuonna 1963. Auto oli kuplavolkkari.
– Meitä oli seitsemän veljestä, ja minä olin ensimmäinen, joka laittoi oman auton. Vekselivetoinen autohan se oli. Tuntui, että pitkään piti maksaa ennen kuin se oli oma.
Armeijan jälkeenkin Kärjä palasi huoltoasemalle korjaamaan ja huoltamaan autoja. Sitten hän muutti tuoreen vaimonsa kanssa Ouluun. Työpaikka löytyi Oulun Typpi Oy:ltä vuonna 1964. Kärjä oli Typen leivissä kolme vuotta, kunnes siirtyi töihin Tuiran Essolle.
Toisenkin autonsa hän muistaa hyvin. Se oli Anglia.
– Kolmannen autoni ostin uutena vuonna 1970. Se oli Mazdan piilofarmariauto, ja hinta oli muistaakseni 10 000 markkaa. Verotussyistä autosta oli otettu takapenkki pois.
Vuonna 1974 Kärjät muuttivat Oulunsaloon rakentamaansa omakotitaloon.
Tässä vaiheessa Kärjän työpaikka oli vaihtunut Vähälä-yhtiöksi, jossa hän työskenteli huoltamo- ja korjaamopuolella. Joskus Kärjä saattoi myös ajaa rekkaa, mutta ne kerrat olivat harvemmassa.
Kärjällä on olut kaikkiaan noin 15 autoa; joukossa pari Saabiakin. Kaksi viimeisintä ovat olleet Mersuja. Kärjä myöntää, että hänkin luottaa saksalaiseen autonvalmistustaitoon. Nykyiselläkin menopelillä on kilometrejä jo yli 230 000, ja auto on kuin uusi.
– Minulla on myös museorekisterissä oleva auto, Morris Minor vuosimallia 1952. Ostin sen vuonna 1980 lapsettomalta pariskunnalta, joka halusi myydä sen minulle. He toivoivat, ettei sitä ainakaan heidän elinaikanaan hävitetä.
Eikä sitä ole hävitetty vieläkään. Kärjä kävi silloin tällöin ajeluttamassa auton entisiä omistajia silmäterällään, ja nykyään se hörähtää käyntiin vappuisin.
Tovin mietittyään Kärjä muistaa vielä yhden elämänsä auton, joka oli alupitäen hänen poikansa omistuksessa. Se on vuoden 1979 mallia oleva kaksiovinen Oldsmobile. Jo noihin aikoihin autossa oli kaikki herkut, mitä kuvitella saattaa. V8-moottori hörisi ja auto oli rekisteröity kuudelle.
– Tuttava toi sen USA:sta, ja aluperin se ostettiin pojalle. Kun poika lähti opiskelemaan, ostin sen meille kakkosautoksi. Oldsmobile oli meillä toistakymmentä vuotta. Ylellinen auto sai kylillä katseita.
Kärjä autoilee edelleen aktiivisesti. Mersun matkamittariin tulee noin 20 000 ajokilometriä vuodessa. Lapset asuvat Etelä-Suomessa, Itä-Suomessa on sukulaisia ja mökki sijaitsee Kalajoella.
Kärjä on ajanut ympäri Suomea ja Ruotsia, eikä keksi paikkaa mihin ei autolla lähtisi.
– Helsingin olen kolunnut kauttaaltaan kuten monet muutkin kaupungit. Kanarialla käydessämme vuokraamme auton ja kiertelemme saarella.
57 ajovuotensa aikana Kärjä on saanut vain kaksi huomautusta ylinopeudesta. Yhteen kolariinkin hän on joutunut Jyväskylän lähellä, kun joku ajoi moottoritien ramppia vastakarvaan ja törmäsi Kärjän edellä ajaneeseen autoon.
– Se tuli meidän kylkeemme, emmekä omallamme enää sen jälkeen ajaneet. Onneksi meille ei käynyt mitenkään. Niille nokkakolarissa olleille saattoi käydä huonommin.
Mitään suuria muutoksia liikennekulttuurissa Kärjä ei ole vuosien vieriessä havainnut. Ehkä muut autoilijat saattoivat mennävuosina kärkkäämmin vilkutella valoja, jos Kärjä ajoi 80-lätkällä varustettua Mazdaa hieman reippaammin. Kiertoliittymiä hän kehuu mainioiksi sujuvoittamaan liikennettä.
Ikääntyville autoilijoille Kärjä antaa hyviä vinkkejä.
Kannattaa hankkia automaattivaihteinen auto. Ei tarvitse sompailla vaihdekeppiä, vaan voi keskittyä ajamiseen.
Automaattinen ilmastointi on myös hyvin käytännöllinen: ikkunoiden auki veivaamisen tai puhalluksen säätämisen voi unohtaa kesällä ja tavella. Kaikki hoituu automaattisesti.
– Jos autossa on vakionopeussäädin, käyttäkää sitä. Näin molemmat jalat ovat vapaina ja niitä voi vaikka venytellä!
Kärjällä itsellään oli hallussaan rekkakortti 70-vuotiaaksi saakka. Sitten hän ei enää sitä uusinut, koska kortin olisi saanut vain kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Mutta aina Kärjä ei istahda auton ratin taakse. Hienoina kesäpäivinä tämä Vätternin 300 kilometrin ympäriajoon viitenätoista kesänä osallistunut mies saattaa lähteä Kalajoen mökiltään Oulunsaloon nurmikkoa leikkaamaan – polkupyörällä.
– Lähden polkemaan aamuukuudelta. Kun tulen Oulunsaloon, leikkaan nurmikon ja poimin mansikoita. Takaisin Kalajoella olen iltakymmeneltä.
GoogleMaps kertoo, että edestakainen matka Kalajoelta Oulunsaloon on yhteensä 300 kilometriä.
Joskus huonommilla keleillä Kärjä antaa periksi eikä lähde Oulunsaloon polkupyörällä vaan höräyttää moottoripyörän käyntiin.
– Pitää ajaa, että ajotuntuma säilyy eikä ala arkailla, mies tuumaa.
