KEMPELE Kaksi polvivammaa ja kolme selkärangan hiusmurtumaa. Siinä on Kempeleen Lentopallon (KempeLe) junioreiden kuluneen kauden vammasaldo, minkä seuran puheenjohtaja Reijo Kananen epäilee johtuvan harjoittelupaikkojen väärästä lattirakenteesta.
Vajaat parisataa junioria harjoittelevat Linnakankaan koululla, Kempelehallilla sekä Kirkonkylän ala- ja yläkoulujen saleissa. Näistä vain yläkoulun salissa on lentopalloiluun parhaiten sopiva, joustava lattiarakenne.
– Etenkin lentopallossa hypitään paljon. Jos lattia ei jousta, ovat niveliin ja luustoon kohdistuvat iskut kovia. Nuorimmilla junioreilla ongelma ei ole niin suuri, sillä heillä on vähemmän painoa. Suurin riski on 13-18 -vuotiailla pelaajilla, Kananen huomauttaa.
Kempeleen Lentopallon osalta ongelmaksi muodostuu yläkoulun salivuorojen määrä. Niitä on vain kaksi viikossa. Eniten vuoroja on Linnakankaan koululla, missä harjoittelevat nuorimmat juniorit. Paikka sopiikin pienimille pelaajille hyvin.
– Kempelehallilla meillä on kymmenen vuoroa, mutta ne ovat kalliit ja lattia on meille huono. Esimerkiksi selkärangan hiusmurtuman vuoksi pelaaja on sivussa 4-5 kuukautta. Kengillä tilannetta ei voi enää parantaa, ne ovat pelaajilla niin hyvät kuin kaupasta löytyy. Esimerkiksi omalle tyttärelleni ostamme kahdet huippukengät kaudessa.
Ihan yksin kempeleläiset lentopalloilijat eivät huolensa kanssa ole. Lentopalloliiton Pohjois-Pohjanmaan aluepäällikkö Harri Paadar kertoo vastaavia tapauksia olevan ympäri Suomea.
– Usein liikuntasalin ratkaisut ovat kompromisseja, jotta tila soveltuu kaikkien lajien käyttöön. Usein jostain päätetään säästää ja joskus säästö kohdistuu lattiarakenteeseen. 6-8 -vuotiaille junioreille joustamattomuus ei ole suuri ongelma, mutta kun paino- ja voimantuotto kasvavat, on asialla jo merkitystä, Paadar vahvistaa.
– En kuitenkaan sanoisi aivan varmasti, että rasitusmurtumat johtuvat pelkästään harjoitteluolosuhteista, hän jatkaa.
Lentopalloliitto on toimittanut Opetus- ja kulttuuriministeriön tietoon kansainvälisen lajiliiton vaatimukset muun muassa lattiarakenteiden osalta. Sieltä ne löytyvät myös kuntien ja urakoitsijoiden käyttöön.
Sisätiloissa oleville urheilulattioille on standartoitu kolme erilaista lattiarakennetta. Pistejoustavassa lattiassa ohut pintakerros tulee suoraan betonin päälle. Aluejoustaviin lattioihin luetaan esimerkiksi joustoalustalla olevat puulattiat. Yhdistelmäjoustavassa lattiassa on joustoalustan päälle asennettu vielä pistejoustava urheilulattia.
– Olen muutamaan otteeseen kommentoinut vaatimuksista rakennuttajille ja tilaajille. Olisi toki parempi, jos toimijoilla olisi asiasta enemmän tietoa. Mutta ymmärrän hyvin senkin, jos arkkitehdin ykköskohde salin suunnitelussa ei ole joustoparketti.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää hankeavustuksia yli 700 000 euron hankkeille. Aluehallintovirasto puolestaan jakaa valtion rahaa sitä pienemmille hankkeille.
Liikuntatoimen ylitarkastaja Ulla Silventoinen Pohjois-Suomen Aluehallintovirastosta kertoo, etteivät avustukset edellytä esimerkiksi kovin yksityiskohtaisia rakennevalintoja.
– Kriteereissä edellytään, että rakentamisen on oltava laadukasta. Usein esimerkiksi salin lattiarakenteen osalta päädytään kompromissiin, jotta se olisi toimiva lattia mahdollisimman monelle lajille.
Silventoinen ei näe tarpeellisena rakennussuositusten kiristämistä.
– Jos rakentamista rajoitettaisiin liikaa, suljettaisiin pois jotain muita lajeja. Se ei ole meidän tavoite. Haluamme liikuntapaikkoja, jotka soveltuvat mahdollisimman monille ryhmille. Täytyy muistaa sekin, etteivät kunnat voi tarjota joka lajille optimaalisia harjoitusolosuhteita.
Tämän vuoden avustupäätökset päätetään piakkoin. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella isoja, valtionrahoitusta hakevia liikuntapaikkahankkeita on neljä. Pienempiä, Aluehallintoviraston jakamaa rahaa tavoittelevia kohteita on 30.
– Tänä vuonna näitä pienempiä hankkeita on poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi monille yleisurheilukentille haetaan rahaa peruskorjaukseen, Silventoinen kertoo.
Kaksitoista vuotta sitten perustettu Kempeleen Lentopallo on lajin junioriseuroista Pohjois-Suomen suurin ja valtakunnallisesti viiden suurimman joukossa. Jäseniä on kaikkiaan 440. Seurasta on aikalailla säännöllisesti ollut edustuksia junioreiden maajoukkueissa.
Junioritoimintaan seura erikoistui vuonna 2009, kun miesten liigajoukkue erosi KempeLe:sta ja perusti Sunvolley ry:n.
– Joukkue harjoitteli Kempelehallilla, missä lattia aiheutti ongelmia. Jalat ja selät eivät pelaajilla kestäneet. Sunvolley otti perustamisensa jälkeen pian Suomen mestaruuden, Reijo Kananen muistelee.
Seurassa on mietitty aikuisten joukkueen uudelleenkasaamista, sillä vanhimmat juniorit ovat nyt A-ikäisiä. Kananen itse keskittyisi jatkossakin kasvatustyöhön.
– Minun korvien välissä on suurin juttu se, että lapset ja nuoret ovat liikkumassa. Ja että siihen löytyisivät asialliset olosuhteet.
Se Kanasta kismittää, että salivuorojen jaossa lentopalloilijat eivät ole tasavertaisessa roolissa. Hän heittää esimerkiksi lentopalloilijoille parhaiten soveltuvan yläkoulun salin, missä esimerkiksi pesäpalloilijoilla on vuoroja kymmenkertainen määrä.
– Heille kelpaisi kovempikin pinta. Saliin on ostettu lyöntiverkot, millä muun muassa vuorojen määrää on perusteltu. Mutta voisiko verkot hankkia Zemppiin? Siellä olisi paljon isompi tila. Zemppihallin osalta mekin olimme todella toiveikkaita, mutta sinnekin tehtiin lentopalloiluun soveltumaton kova lattia, jonka joustavuus riittää jollain tavalla vain alle 50-kiloisille.
Reijo Kananen toivoo, että Lentopalloliitto kiinnittäisi nykyistä enemmän huomiota suomalaisten liikuntasalien lattiarakenteisiin.
– Eihän ongelma ole pelkästään lentopalloilijoiden. Jos esimerkiksi sählyssä juostaan ja tehdään äkkipysähdyksiä, on lattian joustolla merkitystä. Jos pysähdyksestä niveliin tuleva isku on kova, voi siitä aiheutua ongelmia. Eikä vammojen hoitaminen ole halpaa.