– Täytin 17 vuotta neljä päivää sen jälkeen, kun Elli-Amalia syntyi. Kaikenhan se ensimmäisen lapsen syntymä muutti. Oikeastaan aika vähän on muistikuvia siitä ajasta, naurahtaa Julia Ojanperä, 25, istuskellessaan kahvipöydän ääressä kotonaan Tyrnävällä.
Alaikäisenä lapsen saanut Julia pääsi sosiaalityöntekijän jututettavaksi heti synnytyssairaalassa. Häneltä kyseltiin jaksamisesta ja tukiverkostoista.
Itse Julia kokee olleensa tuossa iässä vielä niin naiivi, ettei hän edes ymmärtänyt, mistä tilanteessa pitäisi olla huolissaan.
– Suhtauduin kaikkeen tosi rennosti, enkä liikaa miettinyt, Julia kuvailee asennoitumistaan.
Sosiaalityöntekijän huoli nuoren äidin jaksamisesta oli kuitenkin turhaa. Oulussa tuohon aikaan asunut nuori perhe kotiutui sairaalasta ja laskeutui ongelmitta vauva-arkeen. Julia koki äidin roolin heti omakseen. Tätä helpotti eittämättä se, että äitiys oli ollut Julian haave jo lapsesta saakka.
– Heti Elli-Amalian syntymän jälkeen oli selvää, että haluamme lisää lapsia. Jo lapsena tiesin, että haluan monta lasta. Itselläni on neljä siskoa ja olen tottunut siihen, että aina on ihmisiä ympärillä. Lapset ovat elämän rikkaus, Julia pohtii.
Esikoisen maailmaan saapumisen jälkeen Ojanperän perheessä on saatu kokea syntymän ihme useampaan kertaan. Ensi sunnuntaina perheessä juhlitaan kaikkiaan viiden lapsen äitiä.
– Viidennen lapsen kohdalla sitä jo tietää, mikä voi mennä pieleen ja stressaakin enemmän. On sitä itsekin kasvanut tässä lasten mukana. Omassa tekemisessä on nykyisin enemmän varmuutta, Julia miettii.
Tyrnävälle muuttamisella Julia kertoo olleen iso merkitys hänen sosiaalisen elämänsä kannalta. Täällä hän tutustui naapureihin ja MLL:n perhekahvilan kautta myös muihin lapsiperheisiin. Nykyisin Julia on myös itse vapaaehtoisena mukana MLL:n toiminnassa.
Perheen arjen pyörittäminen on isolta osin Julian hyppysissä. Tämä johtuu siitä, että perheen isän, Antti Ojanperän, työ ajoneuvonosturin kuljettajana on reissuluontoista. Työrupeamat saattavat kestää kolmekin viikkoa. Vanhimmat lapset, 8-vuotias Elli-Amalia ja 7-vuotias Sofiella, ovat jo koulussa, joten arkena Julia touhuilee osan päivästä kolmen nuorimmaisen lapsensa kanssa. Kahdeksan kuukauden ikäisen Petruksen ohella kotihoidossa ovat 4-vuotias Lilia ja 2-vuotias Tiitus. Yksin lasten kanssa ollessaan Julia on sidottu kotiympyröihin, sillä hänellä ei ole käytössään autoa. Arjen pyörittäminen sujuu kuitenkin hyvin.
– Paremmin tämä on sujunut mitä odotin. Silloin kun oli raskaana niin tuntui vähän hankalalta välillä. Mutta nyt kun olen palautunut synnytyksestä ja oma jaksaminen on hyvä, niin hyvin jaksan tätä pyörittää, Julia hymyilee.
Viiden lapsen äiti myöntää kuitenkin tuntevansa aika ajoin riittämättömyyttä. Se on kipukohta, jota paikataan aina silloin, kun isä saadaan kotiin.
– Kun Antti on kotona, se on meille aikaa, jolloin lapsille voidaan antaa enemmän henkilökohtaista aikaa. Voi käydä uimassa tai pyöräilemässä lasten kanssa vaikka kahdestaan. Ja voin itsekin käydä jossain vähän hengähtämässä, Julia kertoo.
Julialle äitienpäivä on päivä, jolloin hän muistaa omaa äitiään ja isoäitejään ja anoppiaan. Mutta mitä päivän teema, äitiys, Julialle merkitsee? Kuudesta kirjaimesta muodostuva sana sulkee sisäänsä niin paljon, että ajatuksen muodostamisessa menee hetki.
– Äitiys on uuden elämän luomista – se on maailman tärkein asia. Ja siihen jos johonkin kannattaa panostaa.