Se alkaa heti uudesta vuodesta, teemapäivien pitkääkin pitkempi lista. Ja toinen toistaan hullumpiakin teemapäivälistauksia löytyy: Siivoa kirjoituspöytäsi -päivä, Ei mitään -päivä, Mittaa jalkasi -päivä ja niin edelleen. Vähemmän hullunkuristen joukkoon kuuluvat puolestaan Vainojen uhrien muistopäivä (27.1.), Maailman pistekirjoituspäivä (4.1.), Kansallinen masennuksen vastainen päivä (3.2.) tai Kansallinen tietoturvapäivä (7.2.).
En usko, että kovinkaan moni viettää vaikkapa Kansallista munuaispäivää (11.3.) tai Maailman autismitietoisuuden päivää (2.4.) mitenkään erityisesti tai aiheeseen perehtyen. Moniko hoksaa käydä Maailman teatteripäivänä 27.3. Thalian temppelissä? Muistaako joku pistää jalalla koreasti Kansainvälisenä tanssin päivänä 29.4. tai lähteä viheriölle 2.6. jolloin vietetään Kansallista golf-päivää?
Viime lauantaina 28. elokuuta vietettiin Suomen kosteikkopäivää ja Suomen luonnon päivää. Rantalakeuden aluella eniten tapahtui luonnollisesti Liminganlahden opastuskeskuksessa. Suomen luonnon päivänä toivoisi kovasti vakiintuvan osaksi arkeamme – jo senkin vuoksi, että luonnossa liikkumisen on todettu lisäävän kokonaishyvinvointiamme ja vähentävän stressiämme. Luonto hoitaa ja korjaa. Suomen luonnon päivän tapahtumalistausta netistä katsellessa huomaa, ettei päivää ollut noteerattu vielä kovin monella paikkakunnalla. Luontoa kehoitettiin kuitenkin juhlimaan rennosti, pilke silmäkulmassa ja omaehtoisesti sen sijaan, että lähtisi hakemaan äksöntapahtumia. Vedä lippu salkoon luonnon kunniaksi. Järjestä kaverieille luontopiknik. Vie koululuokka retkelle. Luontoa voi juhlia muulloinkin kuin elokuun viimeisenä lauantaina.
Jokainen voisi napata muutaman, itselleen mieluisan teemapäivän ja viettää niitä parhaaksi katsomallaan tavalla: Laittaa muutaman roposen keräykseen, kirjoittaa aiheesta mielipidekirjoituksen tai auttaa juhlinnan kohdetta aivan käytännön asioissa. Ja parasta on, että valinnanvaraa riittää!