TYRNÄVÄ Kaksi miljoonaa kilometriä on pitkä matka. Sellaisen lukeman matkamittariin saa vaikkapa ajamalla viisikymmentä kertaa maapallon ympäri.
– Tai sukkuloimalla Pohjoismaita ristiin rastiin kuusitoista vuotta, sanoo tyrnäväläinen yhdistelmäajoneuvonkuljettaja Juha Lithovius, 36.
Käytännössä tien päällä asuvalla tyrnäväläisrahtarilla on syysliukkaiden kynnyksellä sanansa sanottavanaan muille tielläliikkujille:
– Jos raskas ajoneuvo on aivan pakko lähteä ohittamaan, se tulisi tehdä sellaisessa paikassa ja tilanteessa, jossa on varmasti tilaa ja mahdollisuus ajaa reilusti rekan edelle.
Lithovius kertoo todistavansa päivittäin tilanteita, joissa ohittava henkilöauto kiilaa rekan eteen lähes kosketusetäisyydelle.
– En tiedä, missä on ihmisten itsesuojeluvaisto tänä päivänä. 64 tonnia painavan 25-metrisen yhdistelmän luulisi herättävän liikenteessä edes vähän kunnioitusta, mutta todellisuus on valitettavasti toinen.
Lithovius tähdentää, ettei 64-tonnisen järkäleen kanssa tehdä äkkiliikkeitä - ei nopeita väistöliikkeitä eikä jarrutuksia.
– Auto ei myöskään kiihdy täydessä lastissaan kovin rivakasti, mutta kuski kiihtyy senkin edestä, hän naurahtaa.
Pahiten Lithoviuksen veret saa kiehahtamaan alinopeutta ajavat kuljettajat, jotka eivät päästä raskasta ajoneuvoa ohitse.
– Vuorokautinen ajoaikamme saa olla lain mukaan enintään yhdeksän tuntia. Sitä voidaan kalenteriviikon aikana kahdesti pidentää kymmeneen tuntiin. Sinä aikana haluamme päästä nopeusrajoitusten puitteissa mahdollisimman pitkälle. Jos siis taustapeilistä havaitsee välimatkaa kiinni kurovan rekan, olisi vähintäänkin kohtuullista ajaa sivuun ja päästää rekka ohitse. Emme hiillosta tahallamme, vaan olemme tien päällä ansaitsemassa leipäämme, Lithovius muistuttaa.
Oma lukunsa ovat rekkaa päin itsemurha-aikeissa ajavat.
– Omalle kohdalleni päivänsä päättäjiä ei ole onneksi sattunut, eikä toivottavasti koskaan satukaan, Lithovius sanoo ja koputtaa Volvonsa jalopuurattia.
– Itselläni on ollut aina onni myötä tien päällä. Yhtä pientä parkkipaikalla sattunutta raapaisua lukuun ottamatta en ole ollut osallisena onnettomuuksissa eivätkä autotkaan ole koskaan jättäneet välille.
Juha Lithovius on ajanut viimeiset 6,5 vuotta omalla kalustollaan aliurakoitsijana Transport Savikko Yhtiöt Oy:lle. Tällä hetkellä miehen omistuksessa on kaksi autoa ja hän työllistää itsensä lisäksi yhden kuljettajan.
– Pienyrittäjän näkövinkkelistä kuljetusalalla vaikuttaisi olevan hieman hiljaisemman jakson jälkeen pieniä piristymisen merkkejä ilmassa.
Tulevaisuudennäkymistäkin kysyttäessä Lithoviuksella on vastaus valmiina:
– Tiet eivät ajamalla lopu, ja ihme saisi tapahtua, että minä nämä hommat lopettaisin.
Hän sanoo olevansa tien päällä enemmän kotonaan kuin rivitalokaksiossaan Tyrnävällä.
– Viihdyn kotona pitkän reissun jälkeen maksimissaan vuorokauden, kunnes tulee taas polte lähteä liikkeelle.
Kysymys perheen perustamisesta ja paikoilleen asettumisesta saa vahvasta kuljetusalan kutsumuksesta huolimatta Lithoviuksen mietteliääksi.
– Eihän sitä voi kieltääkään, etteivätkö nuo asiat koskaan kävisi mielessä. Turhaa sitä elämää on kuitenkaan liiaksi alkaa suunnittelemaan. Jos sellaisia kuvioita on tullakseen, ne tulevat. Juuri nyt olen tyytyväinen tähän hetkeen.
Hän on juuri parkkeerannut Volvonsa Savikon terminaaliin Kempeleeseen. Takana on tyypillinen työreissu: sunnuntaiaamuna lasti rautaa kyytiin Raahesta, sen purkaminen Ruotsin Oskarshamnissa, rekan uudelleenlastaus Etelä-Ruotsissa huonekaluilla ja niiden purku keskiviikkoiltana Oulussa.
Reissu on pitänyt sisällään kolme rekka-auton pedillä nukuttua yötä ja liikenneasemilla otettua suihkua. Mikroruokaa, noin 18 puhelimessa puhuttua tuntia ja vähintään tuplaten tunteja internetissä, pääasiassa sosiaalisessa mediassa.
– Yksinäiseksi työksi tätä työtä ei voi sanoa missään nimessä. Ei ole ollenkaan tuulesta temmattu väite, että rekkamiehet ovat kovia juttumiehiä ja hyvin perillä päivän polttavista puheenaiheista.
Kotonaan Tyrnävällä hän aikoo viivähtää tällä kertaa kaksi yötä. Se on rekkamiehen näkövinkkelistä pitkä aika. Seuraavan keikan yksityiskohtia ei ole vielä tiedossa, eikä niin väliksikään:
– Määränpäälle ja lastille on ihan se ja sama - pääasia on, että pääsee taas tien päälle!