Kolumni

Juha Pylväs: "Jotta koko EU-alueen talous ke­hit­tyi­si suo­tui­sas­ti ja vien­tim­me pääsisi uu­del­leen vauh­tiin, on viennin nä­kö­kul­mas­ta pa­nos­tet­ta­va mak­su­osuus sie­det­tä­vä"

Viime päivinä on keskusteltu paljon EU:n monivuotisesta budjetista sekä perustetusta elpymisrahastosta, jolla pyritään saamaan eurooppalainen kilpailukyky jälleen jaloilleen. Kiivaassa keskustelussa on oltu erittäin pettyneitä neuvottelutulokseen ja Suomen neuvottelijat on suolattu lähes maanpettureina.

Jostain syystä joka seitsemäs vuosi tapahtuva EU:n budjettineuvottelu kirvoittaa aina samanlaisen keskustelun.

Nyt neuvoteltiin normaalin budjetin lisäksi koronan aiheuttamaan talouskurimukseen suunnatusta elpymisrahastosta. Nämä kaksi asiaa on keskustelussa syytä pitää erillään. Budjetin osalta Suomi menestyi odotettua paremmin. Budjettineuvotteluihin Suomi valmistautuu vuosia ennen neuvotteluja laatimalla niille tavoitteet. Niitä ei siis lennosta vaihdeta yöllisten istuntojen venyessä.

Viime hallituskaudella Suomi laati neljäksi päätavoitteekseen maaseudun kehittämisrahojen pitämisen vähintään nykytasolla, Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asetuksen huomioimisen budjettirahoituksessa, tutkimus- ja innovaatiorahojen noston sekä jäsenmaksun kokonaistason pitämisen kohtuullisella tasolla.

Päätavoitteista voidaan katsoa kaikkien toteutuneen, vaikkakin tutkimus- ja innovaatiorahoitus pysyy lähes samalla tasolla. Suomi onnistui neuvottelemaan arviolta 15 prosenttia nykyistä enemmän maaseudun kehittämisrahaa, vaikka yksi iso nettomaksaja Iso-Britannia on lähtenyt pois unionista. Komission alkuperäinen esitys olisi tarjonnut Suomelle yhteensä 400 miljoonan euron leikkausta maatalouden suoriin tukiin ja maaseudun kehittämisrahoihin.

Näistä lähtökohdista lopputulos on hyvä.

Elpymisrahasto on sitten toinen asia. On keskusteltu, ylittikö EU toimivaltuutensa ja rikkoiko esitys yhteisesti laatimiamme sopimuksia. Maallikkona ajattelen, että kaikki Euroopan maat ovat kärsineet koronasta, toiset pahemmin kuin toiset.

Viennistä elävälle pienelle kansakunnalle omassa maassa saavutettu pandemian voitto ei välttämättä herätä kansatalouttamme kasvuun. Suomen keskeiset vientimaat ovat Euroopassa. Jo nyt alueemme vientiin panostaneet yritykset ovat kertoneet alenevista vientiluvuista.

Viennin heikentyminen lisää työttömyyttä, väheneviä verotuloja ja hyvinvointia meidänkin alueilla. Vientimme näkökulmasta elvytyspaketti on siedettävissä.

Monet Euroopan maista eivät saa enää markkinoilta riittävästi lainaa, jotta koko EU-alueen talous kehittyisi tasaisesti. Suomi saa markkinoilta monien muiden vauraiden EU-maiden tavoin lainaa erittäin edullisesti.

Jotta koko EU-alueen talous kehittyisi suotuisasti ja vientimme pääsisi uudelleen vauhtiin, on viennin näkökulmasta panostettava maksuosuus siedettävä. Kunhan se pysyy väliaikaisena ja vain pandemiasta johtuvasta syystä eikä johda askeltakaan kohti EU:n liittovaltiokehitystä.

Säännöllisesti toistuva jälkipuinti EU:n budjettineuvotteluista noudattaa monilta osin vanhaa kaavaa. Jäsenmaksuosuus on aina liian suuri ja Suomi tukee vain Euroopan tuhlaajamaita Etelä-Euroopassa. Suomella on aina vaihtoehto ja se on ero Euroopan Unionista. Britit sen tekivät. Talouslehden tietojen mukaan, EU-ero tulee briteille jo vuodessa kalliimmaksi kuin heidän maksuosuudet 47-vuoden aikana.

Eu-jäsenyys sekä saavutettu neuvottelutulos ei ole Suomelle autuus. Tiukilla tavoitteilla ja hyvällä yhteistyöllä Suomi voi saavuttaa taloudellista hyötyä EU:sta enemmän kuin meille lankeava maksuosuus.

Hetkeäkään ei silti ole varaa nukahtaa. Jokainen EU maa tavoittelee kansallisesti parasta ratkaisua. Niin Suomenkin on tehtävä entistä röyhkeämmin.

Juha Pylväs

Kirjoittaja on Keskustan ylivieskalainen kansanedustaja.