Rantalakeus Suuret, kauniit, valkoiset linnut makoilevat pellolla. Muutama pitkä kaula on noussut kuulostelemaan ympäristöä. Yksi lintu kun valpastuu, seuraa ketjureaktio ja pian alkaa trumpettimainen töräyttely. Jotain vaaralliseksi miellettävää on havaittu.
Laulujoutsen havaitsee ihmisen jo sadan metrin päästä. Joutsen voi päästää ihmisen melko lähellekin, sillä rauhoitettuna se on jo vuosikymmeniä saanut olla turvassa metsästykseltä. Joutsenkanta on rakettimaisesti kasvanut 1950-luvulla alkaneen rauhoitus- ja valistustyön kautta.
Laulujoutsen on ollut rauhoitettu jo vuodesta 1934 asti. Vuonna 1949 laulujoutsenia arvioitiin olevan enää vain viisitoista paria.
Laulujoutsenia on tullut elo-syyskuun aikana lakeuden pelloille sankoin parvin. Läpikulkumatkalla olevia laulujoutsenia tulee tänne koko Pohjois-Suomen alueelta ja Siperiasta. Loka-marraskuussa ne matkaavat sulan veden perässä Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan.
Laulujoutsenia pesii tällä alueella vuosi vuodelta enemmän. Suomen pesiväksi laulujoutsenkannaksi arvioidaan 15 000 paria. Lintukanta kasvaa vuosittain kymmenen prosentin vauhtia.
– Laulujoutsen on pitkäikäinen lintu ja poikasmäärät on isoja. Normaalistikin neljästä viiteen poikasta, mutta olen nähnyt pesueessa olevan jopa yksitoista poikasta, kertoo liminkalainen lintuharrastaja ja luontoyrittäjä Teppo Mutanen.
Suomessa on valtavat määrät lampia ja järviä, joiden äärellä laulujoutsenet voivat pesiä. Pari- ja pesäpaikkauskollinen laulujoutsen palaa puolisoineen vuodesta toiseen samaan paikkaan pesimään. Yhden lammen rannalla pesii yleensä vain yksi pari.
–Tuossa Limingassa Hirvinevan lammellakin on ollut nyt 3-4 paria pesimässä, Mutanen kertoo.
Lajikannan kasvaessa paineet tiheämmin pesimiseen kasvavat. Mutasen mukaan myös pelloille ja peltojen reunoille on alkanut ilmestyä joutsenten pesiä.
– Pesimistulos voi heiketä, kun pesät ovat paremmin pienpetojen kuten ketun saatavilla, Mutanen pohtii.
Suurin laulujoutsenia uhkaava tekijä on tällä hetkellä sähkölinjat. Linjoihin päättyy vuosittain usean linnun lento, vaikka sähkölinjoja on alettu merkitä lintupalloilla. Mahdollisten tautien määrät ovat laulujoutsenilla pysyneet pieninä, mutta kannan suuretessa siinäkin suhteessa saattaa tapahtua kasvua.
Joutsenen metsästys on noussut aika ajoin tapetille ja etenkin lajikannan kasvaessa. Mutanen ei kuitenkaan usko, että ainakaan lähivuosina asiaan tullaan tekemään mitään muutosta.
– Kova vastustus sillä on ja eivät kaikki metsästäjätkään tunnu olevan innokkaita. Vaikka onhan se iso lintu ja siinä olisi varmasti paljon syötävää, Mutanen pohtii.
Muinoin joutsenen lihaa käytettiin ravintona etenkin Lapissa. Myös muita osia linnusta on hyödynnetty tarkoin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Myöhemmin asenteet kansallislinnun asemaan noussen laulujoutsenen metsästämiseen on tiukentuneet. Joutsenen symbolinen ja myyttinen asema vaikuttaa myös ihmisten suhtautumiseen.
Syysmuuton aikana laulujoutsenten määrä saattaa yltää koko Suomessa jopa 60 000:een. Rantalakeuden alueella viljapelloilla saattaa olla satojen lintujen parvia. Laulujoutsenmäärä kasvaa muutamaksi kuukaudeksi jopa nelinkertaiseksi. Pesintäpaikoilta pelloille siirtyneet laulujoutsenet kokoontuvat päivisin viljapelloille syömään. Yöksi joutsenet lentävät usein rannalle.
– Täällä on niin paljon hyviä peltoja ja siksi täällä on paljon joutseniakin. Eniten niitä näkee puiduilla viljapelloilla. Haarasilloilta etelään päin oli pellolla isoja 100-150 linnun parvia ja Virkkulan opastuskeskuksellakin on nähty isoja parvia.
Kauniiden isojen lintujen seuraaminen ja kuvaaminen on monelle mieluista muuttoaikaan. Pitkänlinjan lintuharrastaja Mutanen vinkkaakin olemaan liikkeellä aamulla ennen töihin lähtöä, kun laulujoutsenet palaavat pelloille yön jälkeen.
Myös muita suuria lintuja kuten kurkia voi ilta- ja aamulennoilta nyt hyvin bongata.
Laulujoutsen
Latinankielinen nimi: Cygnus cygnus
Heimo: Sorsat – Anatidae
Koko: Pituus 1,4–1,6 metriä, siipien kärkiväli 2,2–2,4 metriä, paino 6,5–11,5 kiloa.
Tuntomerkit: Laulujoutsen on suurikokoinen valkoinen vesilintu ja puolisukeltaja. Nokan keltainen alue on kiilamainen ja sieraimiin asti ulottuva. Pyrstö on pyöreä ja lyhyt. Nuori laulujoutsen on höyhenpuvultaan ruskeanharmaa, ja se saa aikuisen valkoisen puvun syntymän jälkeisen kesän osittaisessa sulkasadossa. Nuoren yksilön nokasta puuttuu myös keltainen väri. Laulujoutsen lentää lähes äänettömin siiveniskuin
Pesä: Kuivalle maalle tai veteen rakennettu pesäkeko koostuu vesikasveista ja sammalista.
Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 4–6 munaa, joita vain naaras hautoo 35–42 vrk. Poikaset saavuttavat lentokyvyn 75–100 vrk:ssa, itsenäistyvät non 1-vuotiaina ja saavuttavat sukukypsyyden 4–5-vuotiaina. Pesii yksittäispareina yleensä veden äärellä.
Ravinto: Erilaiset vesikasvit kuten vitalajit, sorsimot ja järvikortteet. Vierailee nykyisin myös pelloilla ravinnonhaussa.
Ääni: Kuuluva trumpettimainen toitotus.
Muuta: Laulujoutsen on Suomen kansallislintu.
