Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Joulun sanoma

Lapseni hervoton käsi,

mutainen, eloton,

lepää raunioilla.

Sisarukset?

hautautuneet?

Mieheni kadonneena jossain

- kuollutko?

Sylissäni parkuu vieras lapsi,

silpoutunut, verinen.

Tuhoa, kauhua, itkua, pakoa.

Kalpea kuu,

taivaan tähdet

raunioiden yllä.

He harvat vielä elossa,

rammat paimenet

tuhon kedolla,

ei talliakaan suojananne.

Joosef poissa

Minä, Maria, yksin.

Kuka ilmoittaa suuren ilon?

Tietäjät?

Tuho suitsukkeenne,

muta mirhaminne

vainajat kultanne.

Vapahtaja, missä olet?