Marraskuun puolivälissä Tšekissä juhlittiin samettivallankumouksen 30-vuotispäivää. Nykytilanteen valossa vuotta 1989 edeltänyt kommunistihallinto ja sulkeutuneisuus vaikuttavat kovin etäisiltä. Eihän koko Tšekoslovakiaakaan ole enää olemassa, vaikka sen haamu aina ajoittain tuntuukin monessa yhteydessä kummittelevan maiden yllä.
Historiallisesti tarkasteltuna kolmekymmentä vuotta ei kuitenkaan ole kovin pitkä aika. Se, että jotain on jäänyt tuossa ajassa taakse, ei tarkoita, etteikö jotain samankaltaista voi löytyä edestäkin. On helppo uskoa ettei menneisyyden virheitä toisteta, mutta ääriaatteet ovat silti voimistuneet Euroopassa. Sellainen kehitys on huolestuttavaa. Ehkä kulttuurishistoriallinen muistimme on hiljalleen uusien sukupolvien myötä unohtanut maailmansotien ja niiden jälkeisten aikojen syyt, seuraukset ja hirmuteot. Siksikin on tärkeää pitää huolta siitä, että historiaa opetetaan edelleen – ja että sitä opetetaan myös ymmärtämään.
Ilahduttavaa on silti huomata, kuinka vapautunut Tšekki tänä päivänä on. Ensimmäistä kommunistihallinnon jälkeistä presidenttiä Vaclav Havelia pidetään suurena valtiomiehenä ja sankarina, ja myös häntä muistetaan juhlia. Nyt kommunistiajoista muistuttavat lähinnä enää massiiviset ja rumat betonikerrostalorykelmät. Nekin käyvät omanlaisestaan muistomerkistä. Samalla on hyvä muistuttaa itselleen, että Suomen itsenäistymisen jälkeen Euroopassa on tapahtunut hurjan paljon, eikä itsenäisyys ole ollut kaikille mikään itsestäänselvyys.
Kirjoitan tätä kolumnia Suomen kamaralla. Joululoman puuttuessa piipahdin jo nyt kotimaassa sukuloimassa ja ystäviä jututtamassa. Kaunis lumimaisemakin ehti sopivasti sulaa pois, joten pääsi vielä autenttiseen pimeään ja kylmään syysfiilikseen. Vaan olipa mukava pitkästä aikaa pyöriä kotikonnuilla!
Outoa kuulla koko ajan suomea puhuttavan ympärillä. Ulkomailla tottuu salakavalasti siihen, että voi lörpötellä kotimaisella mitä tahansa, kun kukaan muu ei kuitenkaan sitä ymmärrä. Joutuu siis hieman skarppaamaan, ettei möläytä mitä tahansa kommenttia ihmisten seassa liikkuessa.
Jouluksi siis kotiin, mutta ensimmäistä kertaa muualle kuin Suomeen. Jännittävää! Olkaa kilttejä toisillenne – se on paras lahja, mitä voi antaa. Ja tontut totta kai näkevät ja kuulevat kaiken...
Kim Kauppi
Kirjoittaja on lumijokislähtöinen FM, joka nykyisin työskentelee Prahassa.