Jou­lu­kort­ti-haas­teen Sinikka Ala-Lep­pi­lam­pi: "Ajatus suo­je­lus­en­ke­lis­tä on loh­dut­ta­va"

Sinikka Ala-Leppilampi, oulunsalolainen viulunsoiton opettaja ja orkesterinjohtaja.

Kuva: Mirko Kovalainen

”Näistä höyhenistä tuli heti mieleen jouluenkeli, ja väreistä nousee esille erityisesti tummansininen. Tulee heti sellainen ajatus, että voisi olla tähtiä jouluisella taivaalla.

Askartelin joulukortteja viimeksi, kun poikani oli pieni. Nykyisin tulee askarreltua lähinnä nuottien parissa. Musiikin tekeminenkinhän on yhdenlaista käsityötä. Äitini kuoli kaksi vuotta sitten, ja häneltä jäi kudin kesken. Nuorena ajattelin, etten ikinä istu kiikkutuoliin kutomaan, mutta nyt olen päättänyt viedä loppuun sen, minkä äiti aloitti ja mikä häneltä jäi kesken.

Syksy on ollut niin kiireinen opetustyön ja konsertoinnin puolesta, etten ole joutanut vielä hirveästi joulua laittelemaan. Valmisteluihin kuuluu niin kodin kuin mielenkin siivoaminen. Kaikki muu on extraa siihen päälle. Joulusta etsin rauhoittumista, eli juuri sitä, mitä sanoma on globaalistikin. Jos kerran vuodessa ihmisistä katoaisi itsekkyys ja kateus ja keskityttäisiin hyviin ajatuksiin. Se olisi toiveeni. Joulumieleen laskeutuminen on jo käynnissä. Olen kuunnellut joulumusiikkia, ja olemme myös pitäneet joulukonsertteja. Lasten kanssa konsertoimme Oulunsalon kirkossa.

Joulukortteja ei tule enää nykyisin läheteltyä. Yleensä soitan tai lähetän sähköpostilla joulutervehdyksen. Muutamia joulukortteja saan sukulaisilta ja entisiltä oppilaista ja laitan ne aina esille jääkaapin oveen.

Tämän kortin lähettäisin äidilleni, jos vain voisin vielä hänelle lähettää. Kortissa on jouluenkeli, joka on yrittänyt niin kovasti levittää joulusanomaa ihmisille, että sillä on tipahtanut höyheniä lumihangelle.

Ajatus suojelusenkeleistä on minusta lohduttava. Ne antavat tukea silloinkin, kun kukaan muu ei ymmärrä. Ne ovat aina jossain taustalla. Nämä ajatukset tulevat pintaan erityisesti jouluna, Jeesuksen syntymäjuhlan aikaan.”