Luin sanomalehdestä, kuinka kaksi sisarusta olivat lähteneet isoäitinsä seuraksi Oulun seudun yhteispäivystykseen. He ajattelivat, ettei heillä kauan siellä menisi. Heillä meni neljä tuntia, ja sinä aikana he näkivät sen mitä siellä näkee ja kuulee. Se ei ollut mikään ”sattuman sanelema juttu”, vaan aina kun olen sinne joutunut, on ollut sama juttu.
– Saisinko kupin vettä? – Vesiautomaatti on käytävän päässä. – Mutta kun nuo jalat on huonot! Tämän kirjoittaja haki vettä. Mies sanoi, että tämä paikka on hullu.
Eräällä miehellä oli nenäverenvuoto. Sängyn pää oli ylhäällä, eikä kukaan kysynyt, haluaako hän, että se laskettaisiin hetkeksi alemmas. Hänen serkkunsa laskee sen alemmas ja hakee paperia verenvuotoon. Eräs rouva sanoo, että vessaan pitäisi päästä, ja hänen serkkunsa vie hänet sinne. Ynnä kaikkea muuta, jossa tarvittaisiin hoitajaa. Lähihoitajaa ei näy tulevan. Aivan hullua.
Olinhan siellä minäkin, aikaisemmin syksyllä nenäverenvuodon takia. Ei siellä henkilökuntaa näkynyt. Ambulanssin pojat toivat minulle ennen lähtöään paperia, kun pyysin. Yksi hoitaja kävi: hän nosti sängyn pään ylös ja laittoi vesitipan toimimaan, vaan siinäpä se olikin. He kun eivät pidä nenäverenvuotopotilasta kiireellisenä. Olin noin kolme tuntia kotona ennen kuin lähdin sairaalaan sen verenvuodon takia. Noin kahden tunnin kuluttua tuli lääkäri, joka vei minut toimenpidehuoneeseen, antoi asianmukaisen kuoletuksen ja tukki verenvuodon. He pukkasivat minut sinne käytävään, ja taas nenä vuoti.
Kahden - kolmen tunnin päästä tuli uusi lääkäri. Taas lähdetiin toimenpidehuoneeseen, ja hän laittoi verenvuotoon lääkettä. Minut vietiin käytään ja veri alkoi vuotaa taas. Piti käydä välillä vessassakin. Se oli vähän hankalaa, toisella kädellä kantaa vesipussia ja toisella pidellä paperia nenän edessä, vaan siinä se meni. Sitten he soittivat korva-, kurkku- ja nenälääkärille, jotta verenvuoto saataisiin tukittua. Siihen tuli ei vielä valmistunut mieshoitaja Porista ja hänen ohjaajansa. Heidän kanssaan meni hyvin, ja naishoitaja pyyhki minun veriset kasvoni ja käteni.
Aika kului eikä sitä lääkäriä kuulunut. Epäilin, ettei lääkäriä ollut tilattukaan, ja naishoitaja lupasi käydä katsomassa. Hän palasi ja sanoi: Nyt on lääkäri tilattu. Lääkäri tuli ja rassasi nenää tovin aikaa, sama tulos. Mieshoitaja oli paikalla siihen saakka, kunnes häneltä loppuivat työt kello kahdeksan kieppeillä.
Vierelleni tuli tyttö, mutta hän ei ehtinyt juuri olla siinä, aina oli jonnekin asiaa.. Hän vei minut sitten OYSin puolelle. Pääsin heti lääkäriin, ja hän sanoi haavan olevan kaukana ja poltti sen. Makasin vastaanottohuoneen viereisessä huoneessa, ja lääkäri kävi kaksi kertaa katsomassa, vuotaako nenästä vielä verta. Papereita tuodessaan hän sanoi veren olevan 103.
Haluan sanoa kiitokset sille nuorelle lääkärille, joka sai nenäverenvuodon loppumaan. Tulihan sairaalassa oltua pitkästi toistakymmentä tuntia.