Tyrnävä Hautaustoimistoyrittäjä Aki Dahlström kysyi kerran psykologilta, miten tämä jaksaa omassa työssään. Psykologi totesi olevan tärkeää, että ammattilaisena hänen on päästävä asiakkaan tasolle istunnon ajaksi, mutta heti sen jälkeen hänen on palattava ”normaaliin olotilaansa”.
Tätä neuvoa vuodesta 2001 alalla ollut Dahlström on pyrkinyt noudattamaan. Työasioita ei saa jäädä miettimään pitkäksi aikaa.
– Onneksi opin unohtamaan jo lapsena. Koulussa oli vaikeaa, joten oli pakko unohtaa edellisen päivän tapahtumat, että jaksoi mennä taas seuraavana päivänä kouluun.
Toki osa työssä koetusta jää mieleen, hän myöntää. Erityisen vaikeaa Dahlströmille on ollut oppia työssään hyväksymään, että maailma on toisinaan hyvin epäoikeudenmukainen ja epäreilu. Varsinkin, jos viimeiselle matkalle saatellaan lapsi tai nuori.
– Tämän työn parhaita puolia on kuitenkin se, että ihmiset arvostavat sitä mitä teet. Omaisilta saatu hyvä palaute lämmittää ja auttaa jaksamaan.
Maaseudulla kuolemaan suhtaudutaan Aki Dahlströmin mukaan vielä hyvinkin terveellä tavalla. Hän uskoo ajattelutavan säilyvän.
– Nykyisin yhä useampi haluaa kuolla sairaalan sijaan kotona, jos se suinkin on mahdollista. Siten kuolema on tullut moneen perheeseen entistä lähemmäksi. Meidän alueellamme kuolema ei ole mielestäni tabu, kuten se voi suurissa kaupunkikeskuksissa olla.
Muutoksiakin kuolemaan ja hautajaisiin liittyvissä tavoissa on tapahtunut. Kun vielä kymmenen vuotta sitten maaseudulla saatettiin järjestää yli 200 hengen hautajaisjuhlat kerran kuussa, pidetään vastaavia enää korkeintaan kerran vuodessa. Hautajaisista on muodostanut vain kaikkein lähimmän piirin juhla. Keskimäärin hautajaisvieraita on Dahlströmin mukaan noin 40.
Monista perinteistä maaseudupitäjissä tosin pidetään kiinni. Esimerkiksi Tyrnävällä paikalliset autoilijat saattavat pysähtyä saattokuljetuksen nähdessään.
– Se on kaunis tapa. Kerran ruumisauton edessä pysähtyi täysperävaunurekka. Kyydissä ollut vainajan puoliso liikuttui tästä kovasti.
Kerran Dahlström oli mukana, kun Yhdysvalloista saapunut pappi kävi katsomassa vainajaa ennen siunaustilaisuutta. ”Ruumishan näyttää kuolleelta!”, pappi huudahti.– Sanat pääsivät hänen suustaan varmasti tahattomasti, mutta tilanne oli jotain muuta kuin se mihin hän oli tottunut. Yhdysvalloissahan vainajat meikataan hyvinkin elävän näköiseksi.
Hautausyrittäjä on mielissään, ettei tapa ole juurikaan levinnyt Suomeen.
– Meillä vainajan näkemiseen suhtaudutaan realistisemmin. Kuollut saa näyttää kuolleelta. Se myös auttaa meitä ymmärtämään tapahtuman lopullisuuden.
Dahlström kannattaa sitä, että halutessaan myös lapset päästettäisiin katsomaan kuollutta perheenjäsentä.
– Pakottaa ei saa, mutta jos lapsi haluaa, sitä ei saisi estääkään. Nykyään ehkä liikaakin suojellaan lapsia kuoleman kohtaamiselta. Lapselle se voi olla iso asia, mitä hän saattaa pohtia vasta pitkän ajan kuluttua.
Hautajaisjärjestelyt ovat monelle omaiselle tärkeä osa surutyötä. Aki Dahlström muistuttaa, että jos asian pitää sisällään, voi suru nousta vallalleen vuosia myöhemmin jonkun toisen tapahtuman yhteydessä.
Siksi hän päästää omaiset auttamaan vainajan arkkuun laittamisessa, jos he niin haluavat.
– Jotkut tahtovat mukaan pukemaankin, mutta aina en voi sitä suositella. Tilanne riippuu aina vainajan kunnosta. Mutta usein varsinkin maalla omaiset haluavat lähteä mukaan hakemaan vainajaa ja siirtämään häntä seurakunnan kylmiöön. Matkan aikana jutellaan usein vainajan elämästä ja kaikista hyvistä asioista. Se on tärkeää, sillä mielestäni mitään negatiivista ei tuossa tilanteessa tarvitse miettiä.
Kaikki omaiset eivät halua ottaa hautausjärjestelyihin osaa. Aki Dahlströmin mukaan etenkin kaupungissa yleistyy se, että hautaustoimistolta tilataan kokonaisvaltainen palvelupaketti vainajan noudosta hautajaisjärjestelyihin ja aina perunkirjoitukseen saakka.
– Kerran eräs vanhempi rouva tuli Oulussa pyytämään sellaista paperia, mihin hän voisi ilmaista oman hautajaistoiveensa. Hän oli kokenut voimiensa heikentyneen, mutta hänen lapsensa eivät olleet halunneet puhua kuolemasta.
Omat hautaustoiveensa voi määritellä hyvinkin tarkkaan, jos niin haluaa.
– Harvoin omaisilla on kovinkaan tarkat suunnitelmat siitä, millaisen arkun he haluavat tai miten järjestelyt muutoin hoidetaan. Meidän tehtävänämme on auttaa heitä ja tarjota eri vaihtoehtoja. Esimerkiksi arkkuvalikoimassa on noin 300 eri vaihtoehtoa. Moni päätyy valitsemaan arkun sen mukaan, millainen sisustus vainajalla oli. Jos hän piti tummista kalusteista, valitaan arkuksikin tumma puuarkku.
Vaikka Dahlström on toiminut vanhempiensa vuonna 1992 perustamassa yrityksessä parikymppisestä saakka, yrittäjän vastuu hänellä on ollut vasta kaksi kuukautta. Lakeuden kunnissa, Oulussa ja Muhoksella toimiva Hautauspalvelu Da-Pu siirtyi 36-vuotiaalle Dahlströmille hänen veljeltään.
– Velipoika ei halunnutkaan olla tässä työssä mukana. Kaikille työ ei sovi. Tämä on niin henkisesti kuin fyysisesti hyvin raskasta. Ehkä suurin jaksamiseen vaikuttava asia on se, ettei vapaata juuri ole. Kun päivystys on 24 tuntia vuorokaudessa ja suurin osa hautajaisista viikonloppuisin, töissä on käytännössä aina. Jos pääsen lomalle, laitan puhelimen lentokentällä kiinni ja avaan sen vasta palattuani.
Kun Aki Dahlström edellisen kerran oli yhdeksän päivää pois työnsä äärestä, menivät ensimmäiset lomapäivät vapaaseen totutellessa.
– Se oli oikeasti vaikeaa. Yleensä aamulla herättyäni tarkistan heti sähköpostin. Arkena rentoudun liikunnan parissa. Salibandyjoukkueessamme tosin tiedetään, että voin saada puhelun kesken pelin ja silloin pitää mennä. Ongelma on vain siinä, että olen maalivahti, hän hymyilee.