Hailuoto Ambulanssin saapumista voi Hailuodossa joutua pahimmillaan odottamaan puolitoista tuntia. Sairaskohtauksen, tapaturman tai onnettomuuden sattuessa ripeämpää apua on antanut Hailuodon ensivasteyksikkö, joka on toiminut saaressa vuodesta 1993 saakka.
Nyt ensivasteen toiminta on vaarassa loppua vapaaehtoisten päivystäjien vähyyden vuoksi. SPR:n alaisuudessa toimiva ensivasteryhmä on kutistunut kriittisen pieneksi päivystäjien opiskelu-, perhe- ja työkiireiden takia.
Tällä hetkellä saaren ensivasteen päivystysvuoroja pyöritetään kolmen vakituisen päivystäjän voimin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vapaaehtoiset joutuvat päivystämään 4–5 vuorokautta peräkkäin.
– Tämä on rakas harrastus, joka on alkanut nyt käydä voimille. Elokuusta lähtien on ollut tilanne tämä, että on vain kolme vakituista päivystäjää, kertoo Hailuodon ensivastepäivystystoiminnassa alusta asti mukana ollut Birgitta Ruonala.
Ruonalan mukaan koulutettuja vapaaehtoisia on tällä hetkellä vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ensivasteryhmän toiminta on päätetty jättää tauolle lokakuun ajaksi. Mitä tapahtuu sen jälkeen?
– Jos ei tule uusia vapaaehtoisia, ensivaste loppuu. Tarvitsemme kipeästi uusia vakituisia päivystäjiä matkaan, jotta toiminta voisi jatkua, Ruonala linjaa.
Hailuodon ensivasteyksikön tehtävänä on lyhentää saaren pitkiä vasteaikoja. SPR:n ensivasteryhmästä ja palomiehistä koostuva yksikkö suuntaa hälytysajoille Oulu-Koillismaan omistamalla ambulanssilla. Ensiasteyksikkö lähtee avuksi kiireellisiin tehtäviin ja on myös apuna myöhemmin paikan päälle saapuvalle ambulanssille. Lisäksi SPR:n ensivasteryhmä on vastannut yöaikaan tuleviin turvapuhelinhälytyksiin.
– Useimmiten tehtävät liittyvät rintakipuun tai hengitysvaikeuksiin. Ihan laidasta laitaan meille tulee tehtäviä, Ruonala kertoo.
Varsinaisen ambulanssin tulo saareen riippuu aina mantereen puolelta liikkeelle lähtevän yksikön sijainnista ja myös siitä, miten nopeasti se pääsee lautalle. FinnHemms ei myöskään aina pääse heti liikkeelle, jos sillä on toinen tehtävä meneillään. Ensivasteen avulla saaressa oleva potilas on voinut saada tarvitsemansa ensiavun jo hyvissä ajoin ennen ambulanssin tai lääkärihelikopterin saapumista.
– Ensivaste on potilaan luona viimeistään 10–15 minuuttia hälytyksestä. Voimme antaa ensihoitoa ja viedä potilaan Lauttarantaan ambulanssia vastaan. Lääkkeitä meillä ei kuitenkaan autossa ole, Ruonala tarkentaa.
Ruonala laskeskelee, että ensivasteryhmässä täytyisi olla vähintään kuusi päivystäjää, jotta toiminta olisi mielekästä. Jos tekijöitä olisi riittävästi, päivystysvuorot saataisiin pidettyä kolmen vuorokauden mittaisina ja varalla voitaisiin pitää myös kakkospäivystäjää. Nyt toiminta sitoo ja kuormittaa tekijöitä liikaa, vaikka päivystysringissä on vakituisten tekijöiden lisäksi muutamia henkilöitä, jotka voivat auttaa satunnaisesti esimerkiksi viikonloppuisin.
Ruonala tietää, että ensivasteyksikön tekemää työtä arvostetaan. Silti monikaan ei ole valmis osallistumaan toimintaan. Hän kannustaa hakeutumaan mukaan, mikäli kiinnostusta ja mielenkiintoa löytyy. Hänelle itselleen ensivaste on ollut mukava harrastus, jonka hän toivoisi myös jatkuvan tulevaisuudessa.
Ensivasteryhmän päivystäjäksi ryhtyvällä ei tarvitse olla terveysalan koulutusta tai osaamista.
– Jos tulee uusia vapaaehtoisia, me järjestämme heille koulutukset. Meidän kauttamme pääsee EA1-(ensiapu) ja EA2-kursseille ja myös PPE-kurssille (peruselvytys). Ja aina painotamme sitä, ettei tätä tarvitse tehdä koskaan yksin eikä tarvitse tuntea pelkoa. Liikkeelle lähdetään aina parin kanssa ja lääkäriltä saa ohjeita puhelimitse, Ruonala painottaa.
Toimintaa saa myös harjoitella muun ryhmän mukana niin kauan, kunnes kokee olemaan valmis päivystämään yksin.
Ruonalan mukaan Hailuodon ensivasteen saamien hälytysten määrä vaihtelee suuresti. Joskus saattaa mennä useampikin päivystysvuoro, ettei ole yhtään hälytystä. Mennyt kesä oli kuitenkin Hailuodon ensivasteyksikölle poikkeuksellisen vilkas.
Keskimäärin yksikkö saa vuodessa 60 hälytystä, mutta nyt 60 hälytyksen raja meni rikki jo kesän aikana. Ruuhkaisen kesän jälkeen ensivasteyksikön lopetusuhka tuntuu erityisen huolestuttavalta.
– Jos tämä toiminta täältä loppuu, niin mitäs sitten tehdään? Ruonala ihmettelee.
