Jos ei heilaa hel­lun­tai­na, niin mitä sitten? – Tu­pos­lai­nen Satu pohtii sink­kuut­taan: "Hyvät ystävät pitävät huolen, etten jämähdä kotiin"

Rakkaudessa ei aina mene kolme oikeen. Mitä sinkku ajattelee tulevasta helluntaista?

Vuoden verran sinkkuna elellyt tuposlainen yrittäjä Satu tuntee hyvin helluntaihin liittyvän sanonnan. Se ei kuitenkaan reilu nelikymppistä naista huoleta.

– Jos sitä heilaa ei helluntaiksi löydy, niin en taida siltikään vaipua epätoivoon. Kaikenlaista mukavaa puuhaa on suunnitelmissa kesän ajaksi. Saattaisi hellustelu vähän jopa häiritä omia suunnitelmia, hän tuumaa.

Alakouluikäisen poikansa kanssa kaksin elävä Satu on sitä mieltä, että kesästä voi tulla täysin onnistunut, vaikka heilaa ei helluntaihin mennessä löytyisikään. Yksinäisyyteen tämä sosiaalinen nainen ei aio jäädä, oli kumppani rinnalla tai ei.

– Hyvät ystävät kyllä pitävät huolen, että en jämähdä kotiin. Tulevana perjantaina ystävät aikoivat viedä minut katselemaan helluntaiheilatarjontaa, hän virnistää.

Satu kertoo olevansa sinkku omasta tahdostaan. Tällä hetkellä päivät täyttyvät päivätyöstä, sivutoimisen yrityksen pyörittämisestä sekä harrastuksista. Vapaa-aikaa ei jää kovinkaan paljon.

– Tätä olen kavereiden kanssa miettinyt, että miten sitten tässä kiireisessä aikataulutetussa elämässä riittäisi aikaa kumppanille, hän miettii.

– Mutta kyllähän sitä aikaa varmasti siinä tapauksessa löytyisi, jos sattuisi se oikea tulemaan kohdalle, hän toteaa samaan hengenvetoon.

Vaikka Satu on sinkku, tietää hän hyvin, mitä on rakastua ja rakastaa. Varsinkin jälkimmäinen on sitä, mistä Laura Närhi laulaa Supersankari-kappaleessaan.

– Rakkaus on juuri se tunne, että tahtoo olla toisen kanssa yhdessä aina ja silloin kun ei ole niin on kamala ikävä ja ajattelee toista. Ehkä se oma supersankari joskus tulee ja vie jalat alta.

Satu on pääosin tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseensa. Joskus eteen tulee kuitenkin tilanteita, joita ei pysty tai osaa yksin tehdä.

– Apua on aina kaveripiiristä löytynyt, jos on mennyt sormi suuhun ja ei ole yksin osannut. Mutta kyllähän sitä välillä kumppani olisi kiva, hän muotoilee.

Aika ajoin Satu huomaa kaipaavansa rinnalleen jotakuta, jonka kanssa kokea kumppanuutta ja jakaa arkea.

Pakonomaisesti hän ei kuitenkaan rakkautta etsi.

– Tässäkin pitää paikkansa se, että parempi olla yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Oma elämä on kyllä ihan kokonaista ilman parisuhdettakin.

Mutta entä jos se oikea sattuukin kohdalle ennen helluntaita? Mahdotonta se ei ole, mutta ihan ketä tahansa Satu ei enää viereensä kelpuuta.

– Kriteerit ovat kyllä todella tiukat. On tullut jo maailmaa nähtyä, niin tietää jo mitä tahtoo. Täydellinen kumppanihan olisi juuri sellainen, että kummankaan ei tarvitsisi tehdä mitään suuria kompromisseja ja luopumisia omista jutuistaan. Romanttisena ihmisenä tietenkin olisi mukava, jos olisi lenkkipoluille seuraa tai sitten vaan rannalle katselemaan auringonlaskua eli ihan perinteisiä juttuja tekemään, Satu maalailee.