HAILUOTO Rakkaus ei jää eläkkeelle. Tämän sanoman toi Hailuodon vanhusten viikon juhlaan ”rakkausprofessori” Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.
Rakkaus on ikääntyville ihmiselle tärkeää, mutta siitä on puhuttu kovin vähän.
Määttä halusi korjata asian, keräsi ikäihmisten kertomuksia ja julkaisi kirjan Seniorirakkaus.
Aineistoa kootessaan Määttä sanoo hienoisesti yllättyneensäkin siitä, miten avoimesti ja mielellään seniorit puhuivat rakkaudesta.
– Jopa miehet!
Pitkässä parisuhteessa on usein monia pariskuntaa yhteen liimaavia tekijöitä: huumori ja lupsakkuus, samanlaiset arvot, lapsenlapset, Määttä muistuttaa.
– Toisaalta yksi haastateltavistani sanoi: kun on monta rakasta, on myös haavoittuvampi.
Pariskunnan erilaisuus voi vahvistaa, mutta myös koetella parisuhdetta. Toisen erilaisuutta on opittava kestämään.
– Eräs pariskunta tykkäsi luonnossa liikkumisesta. Rouva kertoi kulkevansa aistit auki ja iloiten tuulen suhinasta ja lintujen laulusta, kun taas mies katseli sähköjohtoja ja siltarumpuja.
Useimmilla pitkässä liitossa elävillä on se kokemus, että yhdessä ikääntyminen tuntuu hyvältä. Elämänkokemukset lisäävät rakkauden arvostusta.
– Rakkaus ei laske ryppyjä, ja kaksi on yhdessä enemmän, ikääntyneenäkin.
Oma lukunsa ovat ikääntyneinä rakastuneet.
Jotkut pitivät sitä epäsoveliaana ympäristön kielteisen suhtautumisen vuoksi. Myös lapset saattoivat paheksua vanhempien rakastumista, usein taloudellisista syistä.
Seniorina rakastuminen voi edelleen olla tabu.
– Sain huonomaineisen naisen leiman, kun vietin aikaa miesystäväni kotona, kirjoitti eräs 75-vuotias nainen, Määttä siteeraa.
Rakastuminen voi myös pelottaa: osaako vielä sopeutua toiseen ihmiseen ja hänen tapoihinsa?
Jotkut Määtän haastattelemista olivat jääneet leskiksi, eikä heidän elämässään ollut tilaa uudelle rakkaudella. Muistot riittivät.
– Mutta kohtalotovereita ja uuden rakkauden voi löytää myös surussa. Pitkäaikaisen elämänkumppanin menettämistä ei voi ymmärtää muut kuin itse saman kokeneet.
Monet ikäihmisinä rakastuneet olivat epäluuloisia: voivatko ja saavatko he vielä rakastua? Ovatko he ansainneet sen?
– Rakastuminen voi olla seniorilla yhtä rajua kuin nuorellakin.
– Rakastuessaan ihminen regressoituu lapseksi, myös seniori-ikäisenä. Tapa nähdä rakastettunsa on sama kuin nuorena: hän on komea tai kaunis. Eräs haastatelluista kirjoitti: ”Aina välillä näen hänen silmissään 18-vuotiaan katseen”.
Monet kertoivat terveytensä kohentuneen, askeleen tulleen kevyemmäksi ja uniääkkeiden käytön vähentyneen
Monet seniorinakin rakastuneet halusivat naimisiin ja kirkkohäät.
Vihkikaava ei kysy ikää, eikä alttarille kävelemisessä ole aikarajaa, Määttä muistutti.
Eräs haastateltavista sanoi: Susiparina ei eletä.
Määtän mukaan käsitykset rakkauden arvosta syvenevät iän myötä.
– Aidoimmillaan rakkaus on aktiivisia tekoja: antamista, huolenpitoa, vastuunottoa, lämmintä yhdessäoloa. Olennaista on, että ihminen säilyttää unelmansa, jotka antavat hänen elämälleen merkityksen.
Eräs Määtän haastatteleman nainen totesi Määtälle, ettei hän voi löytää ketään, koska ei käy missään.
– Sitten nainen meni hillasuolle, ja kuinkas hänelle kävikään, Määttä nauraa.
– Jokainen löytää itselleen kumppanin, kun vain osaa sietää toisen erilaisuutta.
Tällä viikolla vietetään valtakunnallista vanhusten viikkoa. Limingassa vanhustenviikon pääjuhla on seurakuntatalolla 4.10., Tyrnävällä seurakuntatalolla 5.10., Kempeleessä Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa 4.10.
Muita tapahtumia on lakeuden kunnissa pitkin viikkoa.