Limingan kunnanvaltuustossa puhuttiin maanantai-iltana paljon. Ei vähiten siitä, mikä on luottamushenkilölle soveliasta ja mikä ei. Kunnanvaltuusto joutui työantajan roolissa ottamaan kantaa sosiaalisen median kirjoitteluun, joissa kunnan viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä katsotaan mustamaalatun tarpeettomasti – kritiikkiä kun saa esittää, mutta missä kulkee raja?
Valtuuston puheenjohtaja Mari Viljas totesi lopuksi kaikkien kunnanvaltuutettujen olevan kotikuntansa käyntikortteja. Tämän ajatuksen voi venyttää laajemmaksikin: jokainen meistä on käyntikortti. Kun olemme ulkomailla, olemme käyntikortti Suomesta. Kun taas toimimme vapaa-ajalla sosiaalisessa mediassa tai käymme vaikkapa hiihtolenkillä, olemme itsemme käyntikortteja: mitä kirjoitamme ja miten käyttäydymme ladulla.
Olemme usein huolissamme lasten ja nuorten mediakäyttäytymisestä, mutta tekemistä olisi erityisesti meillä aikuisilla. Useimmiten kannattaa laskea rauhallisesti kymmeneen ennen kuin kirjoittaa mitään mihinkään.
Epäkohdista tulee olla mahdollisuus keskustella. Mutta mitä hedelmällisempää ja rakentavampaa keskustelu on, sitä parempi on lopputuloskin. Jos esittää kritiikkiä, tulee esittää myös vaihtoehtoisia toimintatapoja.
Varsinkin kuntapolitiikassa asiat riitelevät, mutta henkilöiden välisiin yhteentörmäyksiin ei tulisi mennä. Jokaisen siltarummun paikan arvostelu ei välttämättä ole paras tie. Kunnissa ovat omat haasteet, mutta myös mahdollisuudet. Sillä, miten ne kohdataan ja hyödynnetään, on merkitystä.
Limingassa valtuutetut pääsevät syksyllä oppimaan lisää luottamushenkilön käyttäytymissäännöksestä. Oppi ei menisi hukkaan kenenkään meidän kohdalla. Aina voi hioa omaa toimintaansa.