Edellisten kolumnieni aiheet käsittelivät muun muassa alaistaitoja sekä kunnan varautumista ja jatkuvuudenhallintaa. Molemmat ovat tärkeitä ja minulle mieluisia aiheita. Tämä käsissäsi oleva kolumni puolestaan käsittelee johtamista.
Johtaminen on haastava laji. Jostain syystä se vaikuttaa olevan sitä erityisesti kunnissa ja niiden organisaatioissa. Johtuuko haastavuus siitä, että julkinen sektori on päätöksentekoprosessiltaan tai rahoitukseltaan erilainen, kuin esimerkiksi yksityinen sektori? Joka tapauksessa julkisen sektorin moni perinteinen toimintamalli lähestyy yksityistä sektoria.
Toimintaympäristön nopea muutos haastaa jokaisen kunnan ja kuntayhtymän tarkastelemaan nykyisiä toimintatapojaan, koska niillä ei välttämättä enää selviydy tulevaisuudessa. Tässä tarkastelussa huomio kiinnittyy tuloksellisuuteen, millä tarkoitetaan kunnan kykyä järjestää palveluja niin, että ne ovat taloudellisesti vaikuttavia, palvelu on laadukasta, toimintaprosessit sujuvia ja henkilöstö aikaansaavaa.
Tuloksellisuus ei siis tarkoita pelkästään tuottavuuden lisäämistä perinteisin keinoin. Tulevaisuuden arvon muodostumisen lähteiksi ovat aineellisen voimavarojen, kuten tekniikan, ohella nousseet organisaation uudistumiskykyisyys ja muut aineettomat resurssit kuten työntekijöiden osaaminen. Tavanomaisia voimavaroja, esimerkiksi työntekijöiden määrää, ei enää voida lisätä, vaan työtä olisi tehtävä uudella tavalla.
Niin sanotun inhimillisen pääoman piirteillä kuten työntekijöiden innostuneisuudella, aloitekykyisyydellä ja sitoutuneisuudella on ennakoitu olevan jopa 80 prosentin osuus tulevaisuuden arvonluonnista.
Perinteiseen johtamismalliin on kuulunut työn pitäminen välttämättömänä, jopa pahana. Sen mukaan ihmiset tekevät työtään ”vain” palkan takia. Tässä mallissa esimiehen perustehtävänä on johtaa ja valvoa alaisiaan.
Ihmisten johtamista korostavassa mallissa taas ihmiset haluavat tuntea itsensä hyödyllisiksi. He haluavat tulla kohdelluksi yksilöinä. Esimiehen perustehtävänä on saada jokainen kokemaan itsensä hyödylliseksi ja tärkeäksi. Oleellista on avoin tiedonkulku ja kuunteleminen. Erityisen tärkeää on, että esimies on saanut luotua toimintaympäristön, jossa kaikki voivat käyttää kykyjään täysimääräisesti.
Johtaminen on muuttunut entistä kokonaisvaltaisemmaksi. Johtajuuden myönteiset piirteet ovat yhdistyneet eri johtajuusteorioissa. Resurssien niukkuuden vuoksi yhä enemmän huomiota on kiinnitetty siihen, minkälaisia sisäisiä ja ulkoisia tuloksia johtamisella saavutetaan. Hyvä johtaminen kytkeytyy organisaation suorituskykyyn, tuloksellisuuteen ja henkilöstön hyvinvointiin.
Vaikka johtaminen käykin yhä haastavammaksi, esimiehen ei kuitenkaan tarvitse olla yli-ihminen. Viisas esimies etsii ympärilleen viisaita ihmisiä, jolloin ryhmä kompensoi esimieheltä puuttuvia ominaisuuksia. Johtajuus muodostuu siis koko ryhmän ja organisaation toimivuudesta eikä yksin esimiehen ominaisuuksista tai tekemisestä. Saadessaan organisaation ryhmädynamiikan toimimaan, työntekijästä, entisestä alaisesta, tulee osa johtajuutta. Tällöin koko organisaatio sitoutuu kulloiseenkin tavoitteeseen tai tehtävään.