Jesse Anttila elää unel­maan­sa – saa val­men­taa ja kil­pail­la

Moottoriurheilu on kuulunut aina Jesse Anttilan elämään.

Kuva: Tiina Haapalainen

Kisaautoilla Jesse Anttila pääsee ajamaan 250-300 kilometriä tunnissa, mutta Kempeleessä käydessään hän ajaa Smartilla. – Ei auton tarvitse olla aina urheiluauto. Tärkeintä on päästä paikasta toiseen kätevästi. Ja kyllä sillä moottoritielläkin pärjää, hän naurahtaa.

Kuva: Jesse Anttilan kotialbumi

Smart sopii liikenteeseen kotikonnuilla.

Kuva: Tiina Haapalainen

Kilparadoilla Anttila pääsee vauhtiin tällaisella menopelillä.

Kuva: SCIARRA GIANLUCA

KEMPELE Ensimmäisen kerran karting-autoon 6-vuotiaana istahtanut Jesse Anttila Kempeleestä ei varmasti vielä silloin osannut arvata, että jonakin päivänä hän tekisi töitä urheiluautoilun ammattilaisena. Ei, vaikka autoilun kipinä iskikin lujasti.

– Nyt voin sanoa, että mä en muuta edes osaa. Ja autourheilusta on tullut minulle elämäntapa. Aikaisemmin ajoin vain kilpaa, mutta viime aikoina olen alkanut valmentaa myös nuorempia kuskeja, Anttila pohtii.

Moottoriurheilusta Jesse Anttila sai esimakua jo vähän nuorempana, 5-vuotiaana. Tuolloin hänen isänsä osti hänelle motocross-pyörän.

– Se oli ollut hänelle vuosien haave. Ja kun sisko ilmoitti maailmaan tulostaan ja äiti lähti synnytyslaitokselle, me lähdettiin isän kanssa ostamaan crossi-pyörää. Isä taisi ajatella, että en saisi tuntea oloani syrjäytetyksi ja ehkä siksikin hän halusi meille yhteisen harrastuksen, Jesse Anttila naurahtaa.

Naapurustosta löytyi muitakin poikia, joita moottoriurheilu kiinnosti. Viitisen vuotta vanhemmalla naapurin pojalla oli karting-auto. Kerran Iinatin urheiluautoilukeskuksella pojat päättivät kokeilla toistensa kulkuneuvoja, ja silloin autourheilukärpänen puraisi Jesse Anttilaa.

– Aloin ajaa enemmän. 13-vuotiaana siirryin SM-tasolle ja lähdin kiertämän pikkuhiljaa myös kansainvälisissä kisoissa.

F1-kisoihin tähdännyt Jesse Anttila ennätti ajaa muutamien vuosien ajan pienempiä formulaluokkia. Se ei olisi Anttilan mukaan ollut mahdollista, jollei hänen isänsä olisi ollut tukena ja auttanut markkinoinnissa ja yhteistyökumppaneiden etsinnässä.

– Kaikki haaveilevat F1-kuskin urasta, mutta sitten tuli realismi vastaan. Huomasimme tietyn pisteen saavutettuamme, että panokset riittävät vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun minulle tuli mahdollisuus siirtyä urheiluautoilun puolelle, päätöksen tekeminen oli lopulta helppoa.

Ensimmäisen testipäivän Jesse Anttila sai neuvoteltua ilmaiseksi itselleen. Lopullinen päätös riippui tuon päivän tuloksista. Ajo oli vakuuttavaa, sillä sopimus syntyi. Euroopan mestaruudesta GT4-sarjassa kilpaillut Jesse Anttila ajoi heti ensimmäisenä vuonna muutaman osakilpailun voittoon. Sarjamestaruus jäi kuitenkin saavuttamatta.

– Sopeutuminen formuloista urheiluautoiluun kävi helposti. Urheiluautoilu osoittautui enemmän mun jutuksi. Autoissa on katto päällä, ja saa ajaa lujaa ja paljon, Jesse Anttila virnistää.

Urheiluautoilun maailma on osoittautunut oikeaksi paikaksi Jesse Anttilalle. Parhaillaan hän käy neuvotteluja Englannissa mestaruussarjassa ajamisesta. Siitä hänellä on kokemusta jo kolmelta vuodelta. Viimeiset kaksi vuotta Anttila on ajanut Euroopan sarjassa.

– Englannissa on kuitenkin yksi isoimpia mestaruussarjoja. Laji on siellä todella suosittu ja Englantia pidetään urheiluautoilun mekkana. Katsojia saattaa olla kisoissa 50 000. Siksi siellä olisi mahtavaa ajaa jälleen.

Kilpa-autoilun rinnalla Jesse Anttila on alkanut myös valmentaa nuorempia kuljettajia. Tällä hetkellä valmennettavia on kaksi, Toni Herranen ja Patrik Pasma.

– Omat haaveet autourheilun suhteet ovat jo tavallaan täyttyneet ajovalmentamisen myötä. Koen olevani hyvä tässä hommassa ja niin pitääkin olla, että ylipäänsä valmentajaksi kysytään ja pyydetään. Mielelläni tekisin tätä loppuelämäni. Tykkään tästä hommasta niin paljon, etten koe sitä edes työksi.

Reissupäiviä kertyykin kalenteriin vuoden aikana kiitettävän paljon, reilusti yli 200 vuodessa. Siitä huolimatta Jesse Anttila on edelleen kempeleläinen. Hänellä ei ole edes kotia, vaan tavarat ovat edelleen lapsuuden kodissa odottamassa muuttoa.

Yhden kesän Turussa asunut Jesse Anttila on vakuuttunut siitä, että Kempele on hänen kotipaikkansa jatkossakin.

– En muuta täältä koskaan pois. Haluan, että mulla on paikka, joka ei liity mitenkään autourheiluun. Tykkään Kempeleestä, sillä täällä ei ole liikaa ihmisvilinää.

Kymmenen vuoden päästä nyt 22-vuotias Jesse Anttila haluaisi edelleen ajaa kilpaa ja tehdä töitä ammattilaisena autourheilussa. Ajovuosia ainakin on jäljellä, sillä urheiluautoilijan aktiiviura kestää jopa nelikymppiseksi asti.

– Sen jälkeen voi siirtyä tiimin pyörittäjäksi. Tai ryhtyä jakamaan omaa tietotaitoaan.

Tosin vielä löytyy muitakin unelmia Jesse Anttilalta, odottamassa täyttymistään.

– Ehkä mulla on täällä Kempeleessä rivarin pätkä, semmoinen turvapaikka. Ja ei se haittaisi, vaikka siellä joku nainenkin asuisi.