LIMINKA Vuosikymmenten takaiset muistot palaavat elävästi Maija Aholan mieleen, kun hän pyörittelee käsissään pojantyttärensä Jenniina Aholan valkoisena hohtavaa ylioppilaslakkia.
– Katso, sama valmistajakin meidän lakeillamme, Fredrikson, Maija Ahola hymyilee.
Hänen oma, 50 vuotta sitten päähän saatu päähine jo vähän kellertää, mutta joka vappu isoäiti sen päähänsä pistää.
– Kerran lapset kysyivät vappuna kaupungilla liikkuessamme, että mikä se tuollainen ihmisten päässä oleva valkoinen lakki on. Totesin, että onhan minullakin sellainen. Siitä lähtien olen sitä vappuna pitänyt – vaikka olisin vain pihaa haravoinut, Maija Ahola naurahtaa.
Lauantaina ylioppilasjuhlaansa viettävä Jenniina Ahola kuuntelee mummonsa muistoja mielenkiinnolla. Vuosikymmenten aikana ylioppilasjuhlien perinteet ovat muuttuneet, mutta nuoret ovat ajatuksissaan säilyneet samanlaisina. Nytkin juhla-asuun panostetaan avain kuten 50 vuotta sitten.
– Ostin juhlamekon lomamatkalta Espanjasta.
Maija Ahola näyttää vuonna 1967 otettua ylioppilaiden ryhmäkuvaa. Kaikilla tytöillä on päällään jakkupuku.
– Se oli sen ajan muotia. Minulla oli vaaleanpunainen jakkupuku, minkä isosisko ostatti, vaikka en olisi halunnut.. Pojilla oli musta puku. Sellainen taitaa olla nykyisinkin aika monella?
Oulussa, Madetojan musiikkilukiossa opiskellut Jenniina Ahola uskoo ylioppilasjuhlistaan tulevan isot, sillä suku on laaja. Yhden toiveen juhlittava on tarjoiluun esittänyt.
– Haluan kakuista ylioppilaslakin näköisiä.
60-luvulla Kempeleessä asunut ja Karjasillan lukiossa opiskellut Maija Ahola luettelee omissa ylioppilasjuhlissaan tarjotun täytekakkua, pullaa ja valmiita voileipiä. Perheessä juhlittiin tuolloin myös vuotta nuoremman Timo-veljen lakkiaisia.
– Ei meitä kempeleläisiä ylioppilaita silloin montaa ollut. Ei minua omat kokeet niinkään jännittäneet. Jännitin sitä, että pääseekö Timo läpi.
Jenniina Ahola kirjoitti kuusi ainetta. Pitkän englannin, pitkän matematiikan, keskipitkän ruotsin, äidinkielen sekä yhteiskuntaopin ja uskonnon tuloksiin hän on tyytyväinen.
– Ehkä nykyisin lukio-opinnoissa painoteaan liikaa ylioppilaskirjoituksia. Tasoa pitäisi mitata muulloinkin, hän miettii.
Tämän vuoden ylioppilaskirjoituksissa ei Jenniina Aholan mielestä ollut mitään yllättävää. Toista oli isoäidin mukaan 50 vuotta sitten.
– Kirjoitin äidinkielen, englannin, ruotsin ja reaalin. Uskonnossa kysyttiin evankeliumien mukaista pääsiäiskertomusta. Osasin vastata siihen pyhäkoulutiedoilla, Maija Ahola muistelee.
Jenniina Aholan tavoitteena on päästä lukemaan oikeustiedettä Rovaniemelle. Myös kauppatieteet ja äidinkieli kiinnostavat.
– Jos en saa opiskelupaikkaa, pidän välivuoden. Ajattelin silloin lähteä muutamaksi kuukaudeksi kiertämään Australiaa. Toivon, että opiskeluni jatkuisi heti joko varsinaisen opiskelupaikan saamisella tai välivuonna avoimessa yliopistossa. Valitettavasti suuri määrä nuoria jää ilman opiskelupaikkaa.
Opiskelujen ohella hän on tehnyt iltatöitä toimistolla ja siivoojana. Valmistumisensa jälkeistä työllistymistä Jenniina Ahola on miettinyt pitkään.
– Nykyisin on niin hankala saada työpaikkaa. Oikeustieteestä valmistuneella töitä pitäisi olla tarjolla. En ole poissulkenut yrittäjyyttäkään.
Maija Ahola pitää tärkeänä oman lukioaikansa mahdollistamaa miettimisaikaa. Lukion ohessa Ahola työskenteli Liitto-lehdessä oikolukijana. Mielessä siinsi kuitenkin lastenhoitoala.
– Äidinkielen opettajanani oli Anu Kaipainen, joka innosti suomen kielen pariin. Siitä se lähti, elämäntyönsä ammattikoulun äidinkielen opettajana tehnyt Maija Ahola kertoo
Hän toteaa arvostavansa yhtä paljon ylioppilaita kuin ammattiin valmistumia. 53 lastenlapsen ja kahden lapsenlapsenlapsen isoäitinä hän muistuttaa vanhempien roolista nuoren opintojen aikana.
– Pitää kysellä ja seurata säilyykö nuoren motivaatio. Mummona pyrin aina kyselemään ja kannustamaan.
Hän suunnittelee lähtevänsä seuraamaan pojantyttärensä lakitusta lukiolle. Lahja on vielä mietinnässä.
– Silloin kun itse pääsin ylioppilaaksi, saimme veljeni kanssa lahjaksi ruusuja. Niitä oli kaksi saavillista!
Jenniina Ahola kertoo toivoneensa lahjaksi astioita tulevaa opiskelija-arkea varten.
– Marimekkoa, hän paljastaa.