Sunnuntaina toinen päivä joulukuuta tyrnäväläisellä Jari Taskilalla on edessään jännittävä hetki: tenori astelee yleisön eteen Karjasillan kirkossa ja vetää täyspitkän Joulun valo -konsertin.
Kyseessä on Taskilan ensimmäisen oman levyn julkaisukonsertti.
– Esiintyminen ei vielä jännitä, vaan enemmänkin levyn julkaiseminen ja se, millaisen vastaanoton se saa, mies miettii.
Konsertissa Taskilaa säestävät selloa soittava Harri Österman sekä pianoa ja urkuja soittava Miikka Lehtoaho.
Samaiset musikantit ovat mukana myös Joulun valo -levyllä. Levyllä pianoa soittaa lisäksi Eliisa Suni, jonka kanssa Taskila on tehnyt jo aiemmin yhteistyötä.
– Ei olisi parempia soittajia löytynyt. Näiden ammattilaisten ympäröimänä on ollut helppo edetä levyn teossa, Taskila kiittelee.
Kun ajatus oman levyn teosta vahvistui, heräsi Taskilalle halu tehdä nimenomaan joululevy.
– Se on sesonkimusiikkia, mutta monelle hyvin tärkeää. Valinta tuli luontevasti, hän taustoittaa.
Levyn työstäminen käynnistyi alkuvuodesta kappaleiden ja yhteistyökumppaneiden etsimisellä ja levytystilan varaamisella.
Jouluiset kappaleet äänitettiin syyskuussa Karjasillan kirkossa, joten se oli luonteva valinta myös konserttipaikaksi.
Oman levyn tekeminen on ollut Taskilan haaveena jo vuodesta 2009, jolloin hän aloitti lauluopinnot laulupedagogi Esko Jurvelinin opissa. Ensimmäisille laulukursseille hän hakeutui omien häidensä alla.
– Minulla oli sellainen ajatus, että haluan laulaa häissä vaimolleni. Valitsin kappaleeksi Aleksis Kiven Sunnuntai-runon. Silja otti sen hyvin vastaan, hän muistelee hymyillen.
Laulaminen oli osa Taskilan elämää jo ennen laulutuntien aloittamista. Hän oli laulanut erilaisissa tilaisuuksissa, ja harjaantunutta ääntä olikin hyvä lähteä kehittämään ammattilaisen opissa.
Sittemmin Taskila on kulkenut laululeireillä ja mestarikursseilla, mutta säännöllistä hänen lauluopiskelunsa ei ole ollut.
– Harjoittelen sen verran, että taidot pysyvät yllä. Välillähän se turhauttaa, kun laulamisessa on vielä kymmenen vuoden jälkeen ne samat kompastuskivet. Mutta silloin pitää aina muistaa, etten tee tätä työkseni, hän toteaa.
Taskila kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että hän teki oman levyn juuri nyt. Levyttäminen on ollut luontevaa jatkumoa lauluharrastukselle.
– On hyvä, etten tehnyt tätä aiemmin. Oppia on tullut hirveästi lisää. Ja tämä levyn tekeminenkin on ollut osa oppimisprosessia.
Laulaminen on soljunut Taskilan elämässä mukana leipätyön sallimissa puitteissa.
Puualan artesaanin ja rakennusinsinöörin koulutuksen hankkinut mies työskentelee tätä nykyä rakennusalan yrittäjänä. Laulaminen antaa arkiselle aherrukselle sopivan vastapainon.
– Kivasti tämä antaa vaihtelua leipätyöhön. Haluan pitää laulamisen harrastuksena, sillä minulla on hyvä työ ja loistava harrastus. En ole halunnut haalia liikaa keikkoja, jottei ne hankaloittaisi leipätyön tekoa, hän linjaa.
Arkeen musiikkia tuo nykyisin uudella tavalla kahdeksanvuotias Aava-tytär, joka on aloittanut pianon soittamisen. Olohuoneen kulmassa seisova piano on tyttären ahkerassa käytössä.
– Itse en osaa pianoa soittaa. Se taito pitäisi vielä opetella, mies hymähtää.
Taskila kuvailee musiikin merkitystä suureksi. Laulaminen ei ole ainoastaan hieno harrastus, joka yhdistää ihmisiä eri ikä- ja ammattiryhmistä, vaan myös tapa ilmaista itseään.
– Se on jonkinlaista tunteiden purkamista. Miehille ei ole aina helppoa sanoittaa tunteita, laulaja pohtii.
Edessä häämöttävä konsertti ei ole Taskilalle ensimmäinen.
Mies piti ensikonserttinsa Haapaveden kirkossa vuoden 2011 ja ensimmäisen Kaunis kotimaa -levyn hän julkaisi vuonna 2014 yhdessä Aarno-veljensä kanssa.
Nyt julkaistava joululevy noudattelee samoja linjoja aiemman levyn kanssa: siinä on samat instrumentit sekä sama henkisyys ja klassisuus. Isänmaahenkisen levyn julkistamisen yhteydessä Taskilan veljekset järjestivät kokonaisen konserttikiertueen.
Nyt oman esikoislevynsä kohdalla tyrnäväläistenori keskittää voimansa vain yhteen julkaisukonserttiin.
Esiintyessään Taskila pyrkii antautumaan vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Tämä vaatii sen, että osaa kappaleiden sanat ulkoa, jotta voi suunnata katseensa nuottien sijasta yleisöön.
Taskilan mukaan esiintyessä on koskettavinta se, kun voi nähdä yleisössä istuvien ihmisten tunnereaktiot.
Vaikka Taskila on kokenut esiintyjä, hän myöntää, että jännitys on edelleen läsnä yleisön eteen noustessa. Yhden tärkeän opin esiintyjä on kuitenkin sisäistänyt vuosien varrella.
– Se pitää muistaa, että yleisö on sinun puolella. Kukaan ei kivitä, vaikka sanat unohtuisivatkin. Ihmiset tulevat esiintyjiä varten, ja esiintyjän tehtävä on antaa parhaansa.