Janina Soronen on nuori es­te­lu­paus Lu­mi­joel­ta – seu­raa­vak­si Hel­sin­ki In­ter­na­tio­nal Horse Show´­hun

Hyppykuva on otettu kesäkuussa Ypäjän kisaviikolta ponicupin osakilpailusta. Janina ja Korporaal van Orchid’s eli Korppu voittivat luokkansa.

Kuva: Pinja Komulainen

Janina Soronen ratsastaa myös kookkaalla risteyshevosellaan Onnilla.

Kuva: Heli Rintala

Loppusyksystä Janina lähtee valmentajansa kanssa etsimään uutta estehevosta Etelä-Ruotsista.

Kuva: Heli Rintala

Kolmetoistavuotias, kookas puoliveriruuna Onni seisoo ovensuussa korvat hörössä. Se tietää, että kohta lähdetään kentälle.

Janina Soronen häärää Onnin ympärillä: harjaa, puhdistaa kaviot, laittaa suitset, satulan ja säärisuojat.

13-vuotias lumijokinen ratsastajalupaus toimii tänään niin kuin kaikkina muinakin päivinä. Koulusta tultuaan hän syö, menee tallille, vetää este- tai koulutreenit, hoitaa hevosensa ja palaa sisälle lukemaan läksynsä. Kun Äimärautiolla on valmennustreenit, päivä venähtää pidemmäksi.

– Olen kilpaillut pääasiassa Korpulla (Korporaal van Orchid’s), joka on risteytysponi. Se on kuitenkin kisojen jälkeen lomalla ja saa vähän rentoutua, Janina selittää ratsuvalintaansa.

14-vuotiaalle Korpulle rentoutuminen tarkoittaa laitumella rauhoittumista, kevyttä ratsastusta maastossa tai kentällä eikä esteitä. Lisäksi se saa kylmä- ja laserhoitoja, jotta lihaksisto pysyisi kunnossa.

Janinan ja Korpun viimeisin saavutus oli voitto esteratsastuksen kansallisessa ponicupissa, jossa kilpailivat kaikki Suomen poniratsastushuiput.

Tällä kaudella on edessä vielä esteratsastuskisat Helsinki International Horse Showssa sekä marraskuussa ponien halli-SM-kisat.

Pohjois-Suomessa ei ole paljon kansallisen tason ranking-pisteille sijoittuvia poniratsukoita.

Janina on syntynyt hevosurheiluperheeseen, sillä ravi-ihmiset tuntevat hyvin Janinan vanhemmat, Janne Sorosen ja Katja Melkon. Aluksi Janinakin hoiti ja valmensi ravihevosia.

– Aloitin ratsastuksen shetlanninponeilla ja treenasin ravureita. Kolme vuotta sitten sain ratsukseni Hessu-ponin, joka on meillä vieläkin. Hessun kanssa aloin harrastaa esteratsastusta.

Viime vuonna Soroset hankkivat Janinan ratsuksi Korpun, joka oli kokenut kisaponi.

– Talvella aloin käydä aktiivisesti estetreeneissä Äimärautiolla. Tällä kaudella ratsastus alkoi olla aiempaa tavoitteellisempaa; aloin hyppiä isompia esteitä ja isompia luokkia.

Janinan mukaan moni asia loksahti tuolloin paikalleen. Hyvän ponin lisäksi hän sai valmentajakseen Karla Koistisen ja sponsorikseen Sauli Meriläisen.

Janina ja Korppu alkoivat menestyä 110-115 senttimetrin esteissä kisassa kuin kisassa.

– Treenaan joka päivä, mutta ratsuilla on 1-2 vapaapäivää viikossa. Onni on ensimmäinen estehevoseni, jolla olen kilpaillut luokkia. Se on entinen ratsastuskouluhevonen, joka hankittiin vähän välivaiheen hevoseksi. Tänä syksynä lähdemme valmentajan kanssa etsimään minulle uutta esteratsua Etelä-Ruotsista. Pitäisi saada kapasiteetikkaampi hevonen isompiin esteluokkiin, Janina kertoo.

– Ensi kauden ratsastan vielä lapsiratsastajissa, ja sitten siirryn junioriluokkiin. Poniluokissa on tarkoitus jatkaa ensi kausi Korpun kanssa.

Janina Sorosella tavoitteet ovat selvillä ja päivän aikataulut rakennetaan niiden mukaan. Joskus hän ehtii tehdä läksynsä koulubussissa.

– Koska mulla ei ole ylimääräistä aikaa, käytän kaiken ajan tehokkaasti. En vietä aikaa kylillä kavereiden kanssa, eikä se kyllä kiinnostaisikaan. Lähes kaikki kaverini ovatkin ratsastuspiireistä.

Esteratsastus on nuoren ratsastajalupauksen mielestä erittäin palkitsevaa: on mahtava tunne pärjätä kisoissa. Silloin unohtuu vastoinkäymiset ja ne talvipakkasilla puurretut harjoitukset.

– Mutta en nauti vain ratsastuksesta. Tykkään myös tallitöistä ja treenaamisesta.

Janina kiittelee perhettään siitä, että nämä tukevat häntä ratsastusharrastuksessa. Kisamatkoille kiireiset, ravitallia pyörittävät vanhemmat eivät useinkaan pääse, mutta isoisä ja valmentaja poikaystävineen ovat silloin Janinan tukena.

– Toivon pääseväni ratsastuksessa niin pitkälle kuin mahdollista. Korppu on vienyt minua esteratsastajana paljon eteenpäin, joten toivon joidenkin vuosien päästä vieväni jotain ponia eteenpäin.

Kun koulut on käyty, Janina näkee hyvinkin mahdollisena sen, että hän siirtyy ratsastamaan ulkomaille. Esimerkiksi Saksassa kehittymismahdollisuudet ovat paremmat kuin Suomessa.

– Olen miettinyt myös koulun kielivalintoja tästä näkökulmasta: saksan kielestä voisi olla hyötyä tulevaisuutta ajatellen.

Nyt Janinan ja valmennustiimin katseet ovat kääntyneet seuraavaan kauteen ja mahdolliseen paikkaan maajoukkuevalmennuksessa.