Vastine valtuutettu Bräysyn kirjoitukseen (Rantalakeus 1.3. ”Vielä Tyrnävän jäistä”). Surullisenkuuluisat jäät, joista revitään otsikoita valtakunnan mediaa myöten ja lähestulkoon juhlitaan, kun kunta hävisi taistelun kaikilla oikeusasteilla. Meidän kuntamme.
Tarjousten käsittelyssä tehtiin inhimillinen virhe, jota ei oletettavasti pidetty merkityksellisenä tarjousten kannalta. Ihmisten päättämien asioiden valmistelussa tapahtui ihmisten tekemä virhe. Virheitä sattuu, on aina sattunut ja tulee sattumaan. Kilpailutuksiin liittyvä virhe ei ollut ensimmäinen laatuaan, vaikka välillä tuntuu, että asiaa niin uutisoidaankin.
Valtuutettu Bräysy käsittelee jättämässäni tarjouksessa ollutta lisäehtoa. Tarjousta tehdessäni olin noviisi yrityselämässä ja halusin vielä uskoa maalaisjärjen käyttöön myös kunnallisissa hankinnoissa. Vaikka lisäämäni ehto oli hankintalain vastainen, halusin pitää sillä oikeuden vetäytyä kilpailusta, mikäli tarjottavien jääalueiden työmäärä olisi jäänyt kannattamattomaksi. Tarjoukseen tekemälläni lisäyksellä puolustin pienten kenttien kunnossapitoa, sillä niiden hoito tuli olla mielestäni jonkin aktiivisemman kentän lisätyönä, jolloin niiden hoitokulu saadaan pysymään inhimillisellä tasolla.
On naiivia kenenkään väittää, että yrittäjä voisi pärjätä kunnossapitämällä yhtä kenttää, jonka keskimääräinen hoitoaika viikossa on puolitoista tuntia. Kaiken lisäksi tuolla laittamallani lisäehdolla ei käytännön tasolla ollut merkitystä, sillä kaikki tarjoamani tuntihinnat olivat kilpailijan tarjoamia hintoja edullisempia. Tarjoukseen lisäämäni ehto ei siis vaikuttanut tarjouskilpailun voittamiseen vaan päätös hyväkseni tehtiin halvimman hinnan perusteella.
Bräysy käsittelee myös käytettävien koneiden tehokkuutta. Jään mielenkiinnolla odottamaan lähdettä, johon puusepänalan yrittäjä perustaa kommenttinsa tehokkaammasta jäänhoitokoneesta, josta olisin tarjouskilpailun voittaneena hänen mukaansa hyötynyt.
Tarjouspyynnössä edellytettiin jäänhoitokonetta; Jäämattia tai vastaavaa. Työhön suunnitellut ja valmistetut koneet ovat pelkästään jäänhoitoa varten tehtyjä erikoiskoneita. Toimintatavat poikkeavat eri merkkien ja mallien välillä. Käytännön kokemus on osoittanut, että toinen kone on tehokkaampi lumenaurauksessa ja toinen taas nopeampi, kun kyse on kenttien jäädyttämisestä.
Kun molemmat koneet on varta vasten työhön suunniteltuja, ollaan periaatteiden kanssa hukassa, jos koneiden merkkiä ja mallia pidetään ehdottomana työn suorittamisen kannalta.
Edellisen tarjouskauden päättyessä kunnan omistama jäänhoitokone jäi käyttämättömäksi, sillä kunnalla ei ollut omaa kalustoa, jolla tuota konetta olisi voitu hyödyntää. Yritin tuolloin ostaa tai vaihtoehtoisesti vuokrata tätä kunnan jäänhoitokonetta. Sivistyslautakunta ei suostunut ehdotukseeni, joka näin jälkikäteen ajateltuna oli täysin oikea ratkaisu, koska olisi syntynyt epäilyttävä kytkös lautakunnan jäsenten kesken.
Uutta tilaamaani konetta ei saanut välittömällä toimitusajalla, mutta käytettyjen koneiden markkinoilta löytyi yksi kone hankittavaksi, jonka hankkiminen mahdollisti sopimustenalaisten töiden aloittamisen. Vaikka ostamani väliaikainen kone poikkesi merkiltään tarjouksessani mainitusta, oli se täysin tarjouspyynnön mukainen.
Kunnan konetta lainasin satunnaisesti kovimpien lumisateiden jälkeen, koska se oli aurauksessa nopeampi verrattuna hankkimaani koneeseen. Tämä järjestely sovittiin suullisesti jääalueista vastaavan esimiehen kanssa. Vastavuoroperiaatteella liikuntatoimi on lainannut konettani tilanteessa, jossa kunnan oma kone on ollut rikki. Valtuutettu Bräysyn mainitseman vedenkuljetuskärryn suhteen oli samantyyppinen tilanne, sillä pohjien jäädytysten tekoon ei vaadittu tarjouspyynnössä erityiskalustoa. Tähän vedoten olisi ollut mahdollista tehdä pohjien jäädytys jäänhoitokoneeni huomattavasti pienemmällä vesisäiliöllä pelkästään työaikaa ja siten laskutusta lisäämällä. Tuntihintaperusteisessa työssä on siis ollut suoraan kunnan etu, että kunnan olemassa olevia koneita on hyödynnetty.
Tapauksesta neljä vuotta myöhemmin tarjosin kunnalle traktoreita kunnossapidon töihin.
Laadin tarjoukseni ja tulkitsin teknisen lautakunnan päätöstä ilman maalaisjärkeä ja nyt asia on aloitteestani vireillä markkinaoikeudessa (TEKLA § 44). Kirjoituksessaan valtuutettu Bräysy tuo ilmi, että jääalueiden kunnossapidon tarjoukseen sisällyttämäni lisäehto on hankintalain vastainen.
Ristiriitaisuutta herättää se, että samanaikaisesti hän on kuitenkin teknisen lautakunnan puheenjohtajana vastaavasti päättämässä siitä, että teknisen osaston kunnossapidon töihin puutteellisena jätetty kilpailijan tarjous on hankintalain mukainen.
Tällaisissa tapauksissa vahingot koituvat kunnalle ja sitä kautta veronmaksajien maksamaksi.
Kunnan edustajien mukaisesti yhdyn siihen, että on kohtuutonta hakea yksittäisiä maksajia tapahtuneelle virheelle.
Mikäli maksajia aletaan henkilöidä, tietää se tulevaisuudessa sitä, että Tyrnävältä loppuu kehitys, työntekijät sekä kuntalaiset, kun virheen tekemisen pelossa kukaan ei uskalla tehdä mitään tai olla mukana päättämässä mistään.
Tyrnäväläisenä veronmaksajana toivon tulevia kunnallisvaaleja silmälläpitäen valtuustoon henkilöitä, jotka haluavat olla kehittämässä ja tukemassa Tyrnävää myös tulevaisuudessa, eivätkä pelkästään aja omaa tai äänestäjiensä etuja.