14-vuotiaan Eelis Talmanin kädenpuristus on napakka. Kätellessämme huomaan jututtaneeni häntä kerran aikaisemminkin. Silloin oli kesä, paikkana Vehkamaan moottorirata Limingassa ja Talman seisoi silloin ralliautonsa vieressä.
Nyt laji on toinen.
Kypäränsä takaa reipas nuorukainen sanoo jääpallon vieneen mukanaan, vaikka kolme vuotta sitten ensimmäisten treenien jälkeen mieli olikin vielä toisenlainen.
– Ajattelin, ettei tämä ole minun juttuni. Mutta toisissa treeneissä into syttyi. Tällä kaudella olen saanut kunnon motivaatioryypyn: haluan pelata ja kehittyä. Ja olenkin kehittynyt paljon, Talman summaa.
Aiemmin hän pelasi Kärppien riveissä korttelikiekkoa, mutta nyt jääpallo tuntuu paljon omimmalta.
– Ei tämän parempaa harrastusta olekaan. Kun on hyvä keli, kentällä on kiva olla. Usein käyn harjoitusten jälkeen vielä kotini lähellä olevalla Linnakankaan koulun kentällä luistelemassa ja pelaamassa.
Esimerkkiä jääpalloon Eelis Talman on saanut Oulun Luistinseuran riveissä SM-kultaakin pelanneelta enoltaan Petteri Luomansuulta.
– Sain muutama viikko sitten mummoltani leikekirjan, johon hän on kerännyt enoni saavutuksia. Niitä on ollut kiva katsella ja saada enemmän käsitystä hänen urastaan. Muutaman pelin hänen pelinsä ehdin käydä katsomassa ennen oman harrastukseni alkua.
Myös Talmanin joukkue on OLS. P15-joukkueessa pelaajia on tosin niin vähän, että seura on tehnyt sopimuksen torniolaisen jääpalloseura Länsi-Rajan Konkarit (LKR) kanssa.
Molempien seurojen joukkueet harjoittelevat erillään, mutta osallistuvat turnauksiin yhdessä. Seuraava on luvassa tulevana viikonloppuna, jolloin Oulussa pelataan ikäluokan Suomen mestaruudesta.
– Yhteistyö on toiminut todella hyvin. Heti ensimmäisessä pelissä huomasimme, että olemme yhtä joukkuetta. Tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme kauemminkin. Kun hoitaa oman hommansa hyvin ja auttaa joukkuetta niin paljon kuin mahdollista, niin erillään harjoitteleminen ei haittaa. Päätösturnauksesta haemme mitalia. Vähintään pronssia, mutta myös muihin väreihin on realistiset mahdollisuudet, Eelis Talman pohtii.
Hän itse on hakenut lisää pelikokemusta myös P17-joukkueesta, johon hän on siirtymässä ensi kaudella.
– Omalla joukkueella ovat neljät treenit viikossa. Siihen päälle tulevat vanhemman ikäluokan joukkueen harjoitukset sekä kaikki turnaukset. Niitäkin on aika paljon.
Talman sai kutsun myös valtakunnalliselle harjoitusleirille, johon valittiin eri seuroista yhteensä 36 pelaajaa.
Kaveripiiriään Eelis Talman ei ole saanut innostettua jääpallokentälle.
– Moni kaveri pelaa jääkiekkoa. Ehkä jääpallo ei kiinnosta, koska se ei ole niin suosittu laji kuin jääkiekko. Meidän alue ei ole myöskään niin vahvaa jääpallon suhteen. Nuorten vanhemmille jääkiekko on tutumpi, joten ehkä siksi lajin pariin päädytään enemmän.
Jääpallolla on pitkä historia. Lajin kaltaisia pelejä on pelattu maailmassa tuhansien vuosien ajan.
Nykyiseen muotoonsa jääpallo kehittyi Urheilulajien synty -teoksen mukaan 1700-luvulla Englannissa. Suomeen jääpallo tuli Pietarista 1890-luvun lopulla ja juurtui vankimmin Viipuriin.
Huipussaan lajin suosio on ollut maassamme 1950-luvulla. Esimerkiksi vuonna 1957 Oulun Palloseuran ja Lappeenrannan Veiterän SM-ottelua seurasi 6 444 katsojaa, kerrotaan Vuosisata jääpalloa -kirjassa.
Sen Eelis Talman tietää, että jääpallo on yhä suosittu lajia Venäjällä. Nykyisistä maailman huipuista hänen suosikkipelaajansa löytyykin itärajan takaa.
Jääpallon ohella Eelis Talman ehtii harrastamaan muutakin. Hän on tykästynyt myös moottoriurheiluun. Ralliautoilu on ainakin toistaiseksi telakalla, mutta nykyisin aikaa vievät moottorikelkkailu ja trial-taitoajo.
Ykkönen on kuitenkin jääpallo. Eelis Talman ei vielä osaa sanoa kuinka pitkälle on harrastuksessaan tähtäämässä, mutta kehuu OLS:n hyvää ilmapiiriä. Tukea on tarjolla.
– Tänne oli hirveän helppo tulla. Jo ensimmäisissä treeneissä pääsin joukkueen mukaan. Täällä kukoistaa joukkuehenki!
OLS:n P15-joukkueen valmentaja Lauri Jolula sanoo jääpallon olevan kova laji, joka vaatii kestävyyttä, nopeutta, pelikäsitystä ja älyä.
– Kyse on luistelusta, liikkeestä, syötöstä ja syötön vastaanottamisesta. Laji on tänä päivänä nopea. Ei ole aikaa kurvailla ja lukea laitamainoksia. Koko ajan pitää tehdä töitä johonkin suuntaan, hän tiivistää.
Myös Jolula on Talmanin tapaan miettinyt jääpallon hiipunutta suosiota. Hän on huomannut, etteivät muutkaan ulkolajit ole nyt aallonharjalla.
– Onko vanhempien helpompi ohjata lapsia sisätiloissa tapahtuvaan liikuntaan?, hän epäilee.
Jolula on huolissaan siitä, että moni nuori lopettaa urheilun yläkoulun jälkeen – siinä Suomi johtaa Euroopan tilastoa.
– Mihin nuoret häviävät? Mitä voisimme tehdä toisin? Tavoite on, että nuoret saavat harjoitella omia vahvuuksiaan ja kehittää itseään. On tärkeää tukea monilajiharrastamista. Me emme ole kateellisia muille lajeille. Kaikkien aikuisten tulisi tietää, että mitä pitempään nuoret saavat harrastaa monipuolisesti, sen parempi se on jatkon kannalta. Nuoret osaavat tehdä itse päätöksiä lopullisten lajivalintojen suhteen – sitten kun on niiden aika, Jolula huomauttaa.