Jäälle ei ole vielä asiaa, tietää Heik­ki­kin

Heikki Junkkonen kävi Lumijoen Varjakassa kurkkaamassa jäätilannetta. Satama-allas oli osin hennon jääkannen peitossa, mutta meren puolella jäätä ei vielä ollut näkyvissä.

Kuva: Mirko Kovalainen

Lumijoki Varjakan satama-altaan perimmäistä osaa peittää ohut jää. Laituripaikat ovat tyhjentyneet yhtä venettä lukuun ottamatta. Meri ja sen mukana myös satama valmistautuvat hiljalleen talvikauteen. Jäätilanteen kehittymistä seurataan rannalta käsin herkeämättä – etenkin pilkkijäpiireissä.

– Muutama viikko sitten oli 14 asteen pakkasia. Altaassa kävi jääpeite, ja onhan siellä vielä nytkin vähän. Liminganlahtikin kävi jäässä, kertoo ahkerasti pilkkivä lumijokinen Heikki Junkkonen.

Pilkkivavat ja kairat saavat vielä odottaa, sillä lähes täysin kanneton meri ei kanna vielä vähään aikaan pilkkimiestä saati sitten moottorikelkkaa tai autoa.

– Pilkkikausi alkaa sitten, kun jää on 10–15 senttiä paksua. Ensimmäinen mahdollisuus on ollut viime vuosina joulun ja uudenvuoden välillä, Junkkonen toteaa.

Mies tähyää meren suuntaan toiveikkaana. Jospa lauhat jaksot väistyisivät pian pakkasten tieltä.

– Heti lähdetään, kun jää tulee. Toivotaan, että uuteenvuoteen mennessä päästään pilkille.

Ilmatieteenlaitoksen jääkartat kertovat tämänviikkoisen jäätilanteen olevan hiukan jäljessä keskimääräisestä. Jäätä on kertynyt Suomi-neidon kainalokuopan tietämille sekä Hailuodon edustalle.

Länsi-Suomen merivartiostoon kuuluvan Virpiniemen merivartioaseman päällikkö Jyrki Lahti kertoo jääpeitteen muodostumisen vaihtelevan vuosittain.

Yleensä pysyvämpi jääpeite saadaan näillä alueilla joulukuun alussa.

– Aikataulussa ollaan. Siihen, kuinka nopeasti jää vahvistuu, vaikuttaa moni eri tekijä, kuten pintaveden lämpötila, tuulet, virtaavat paikat ja pakkanen. Lakeuden alueen vesistö on kohtuullisen suojassa ja melko matalaa vesialuetta, joten se jäätyy yleensä melko aikaisessa vaiheessa.

Lahden mukaan ensimmäisten jäiden aikana jään paksuus saattaa vaihdella pienilläkin alueilla, joten jäälle lähtevien on syytä varautua ja varustautua oikein.

Hän muistuttaa, että uuden jään päälle satava lumi hidastaa jään muodostumista ja saattaa antaa valheellisen kuvan vallitsevasta jäätilanteesta.

– Perinteinen nyrkkisääntö on, että noin viiden senttimetrin teräsjää kantaa ihmisen painon. Moottorikelkka ja mönkijä vaativat vähintään 15 sentin paksuisen jääkannen. Kalenteriin ei kannata luottaa, vaan asia täytyy varmistaa paikan päällä, hän alleviivaa.

Paikallistuntemus on kovaa valuuttaa jäänkin päällä. Lahden mukaan jäällä kulkiessa tulisi välttää virtapaikkoja, kuten kapeikkoja, salmia, jokisuistoja ja niemenkärkiä.

Myös laivaväyliä, karikkoja, kaislikkoja ja siltoja sekä laitureiden ympäristöä tulisi välttää.

Lumijoen Varjakan edusta on suosittua seutua pilkkikauden ollessa kuumimmillaan. Hyvällä säällä horisontti täyttyy pilkkijakkaroilla istuvista kalannarraajista.

– Satakin autoa on saattanut olla viime vuosina ja pilkkijöitä monta sataa, Junkkonen kertoo.

Tämä mies ei seuraa jääpeitteen kehittymistä nettikartoista, vaan hän luottaa paikalliseen puskaradioon. Jäätilanne on Junkkosen mukaan yleinen puheenaihe Lumijoella talviaikaan.

Vuodesta 1954 lähtien pilkkimistä harrastanut Junkkonen tietää, että kevätjäiden kanssa on oltava erityisen tarkkana, koska niiden kantavuus voi olla heikko, vaikka paksuutta olisikin.

Lajin hän aloitti aikoinaan Lumijoen Varjakassa, ja vanha tuttu satama on edelleen Oulusta paluumuuttajana kotipitäjäänsä saapuneen miehen vakiopaikka. Pilkille Junkkonen suuntaa vaimonsa sekä pojanpoikansa kanssa.

– Kun vaimo innostuu, ei häntä meinaa saada jäältä pois. Hän meillä saa ne isoimmat saaliit, Junkkonen naurahtaa.

Vaikka Junkkoset suuntaavat jäälle keskimäärin viitenäkymmenenä päivänä talven aikana, eivät he ole koskaan joutuneet vaaratilanteeseen.

– Ei ole kastuttu yhtään kertaa. Pilkkijöiden keskuudessa tunnetaan vaarat, mutta vahinkojakin kuitenkin joskus sattuu, hän toteaa.