Tuulivoimalan lapoihin ja rakenteisiin voi kertyä lunta ja jäätä eri tavoin olosuhteista riippuen: lumi- ja räntäsateella, jäätävässä vesisateessa tai nollan tuntumassa härmistymällä. Vaarallisinta on alijäähtyneistä vesipisaroista muodostunut tykkyjää tai jäätävästä sateesta syntynyt kirkas jääkerros, jotka muodostavat tuulivoimalan käydessä jäänheittoriskin.
Myös tuulen nopeudella on vaikutusta jään irtoamiseen. Riski on suurimmillaan, kun tuulen nopeus on yli 12 metriä sekunnissa.
Esimerkiksi Riutunkarin laitosta vastaavassa tuulivoimalassa ja kovassa tuulessa kirkas jää voi laskelmien mukaan lentää pahimmillaan jopa yli 150 metrin matkan sivusuunnassa. Myötätuulessa lentorata jäisi näissäkin olosuhteissa alle 50 metrin.
Noin puolta pienemmässä tuulivoimalassa (tornin korkeus 50 metriä ja roottorin halkaisija 40 metriä) pisin jäänheittomatka olisi laskelmien mukaan 92 metriä tuulivoimalasta. Suurin osa jääkimpaleista jäisi kuitenkin alle 20 metrin päähän voimalasta.
Tutkimusten mukaan suuret, yli 200 metrin korkeuteen nousevat tuulivoimalat voivat lennättää lavoista irtoavaa jäätä yli 800 metrin päähän. Ramboll Oy:n tekemän selvityksen mukaan vain prosentti jääkimpaleista lentää näin kauas. Sen sijaan yli 200 metrin matkan voi lentää puolet jääkimpaleista.
Liikenneviraston tuulivoimalaohjeen mukaan voimala tulee sijoittaa ”riittävän etäälle maantiestä”. Pienin sallittu etäisyys maantiestä on vähintään tuulivoimalan kokonaiskorkeus lisättynä maantien suoja-alueen leveydellä. Mikäli tuulivoimalaa suunnitellaan esimerkiksi satamaan, etäisyyden harkinta on tapauskohtaista.
Riutunkarin tuulivoimalat ovat rovaniemeläisen Pohjantuulen Voima Oy:n omistamia, ja niiden napakorkeudet ovat 90 metriä. Roottorin halkaisijat ovat 100 metriä.
Saksalaisen pääomasijoittajan omistuksessa oleva, mutta Suomeen rekisteröity Huikku Tuulivoima Oy omistaa Huikun tuulivoimalan.