Juuret lujasti isänmaassa sen on,
latva taivaita tavoittaa,
ikivihreänä kaunis kuusemme tuo
pihamaallamme kukoistaa.
Oli taimi niin pieni ja vaatimaton,
isä kerran kun kotiin sen toi.
Paikkaan parhaaseen kuusen kaivoi,
multaa juurelle lapioi.
Viereen kuparilaatan hän laittoi,
jälkipolvilleen kertomaan;
tässä maassa tuo puu sekä kansa,
aina vapaana kasvaa saa.
Vuodet, vuosikymmenet vielä varmaan
kuusi katsojaa muistuttaa,
turvallista on olla silloin,
kun on allamme isänmaa.