LUMIJOKI Satavuotisjuhlien kanssa ei sovi hötkyillä. Lumijoen seurakunta olisi voinut juhlistaa virstanpylvästään periaatteessa jo pariinkin otteeseen, mutta täydestä vuosisadasta iloitaan vasta tänä vuonna.
Seurakunta nimittäin erotettiin itsenäiseksi Limingan emäseurakunnasta jo vuonna 1899, mutta käytännössä ero toteutui vasta 1917. Itsenäistymisen ehtona kun oli virassa olevan kappalaisen palkanmaksun päättyminen. Tuolloin Lumijoen kappalaisena toiminut Emil Åström ei kiirehtinyt liikkeissään. Hän hoiti tehtävää kaikkiaan 20 vuotta, vuodesta 1897 vuoteen 1917.
Silloin avautui Limingan kirkkoherran paikka, mitä Åström innostui hakemaan.
– Kerrotaan, että Lumijoen ja Kempeleen kappeliseurakuntalaiset äänestivät innolla Åströmin papiksi, jotta seurakunnat pääsivät viimeinkin itsenäistymään, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Seppo Pietilä naurahtaa.
Lumijoen ensimmäinen kirkkoherranvaali pidettiin heti lokakuussa samana vuonna. Kolmannella vaalisijalla ollut Pulkkilan kirkkoherra Wilho Kyyrö sai murskaavan äänimäärän, 2 320 ääntä. Toiseksi eniten ääniä keräsi Sievin kirkkoherra Matti Hiltula, 92. Kolmannelle sijalle jäi Lappeenrannan työ- ja rangaistusvankilan saarnaaja Kaarlo Huotari 88:lla äänellä.
Kyyrö ei koskaan päässyt Lumijoelle. Hän kuoli kuukausi vaalipäivästä.
Toista kertaa kirkkoherraa päästiin valitsemaan vasta marraskuussa 1918. Hiltulan ja Huotarin lisäksi ehdolla oli Oulunsalon kirkkoherra Juhani Nikolai Merenheimo. Nyt oli sieviläisen vuoro loistaa. Hiltula sai valtaosan äänistä, 942.
– Tätä vaalivuotta, kun seurakuntaamme valittiin ensimmäinen kirkkoherra, me nyt juhlistamme. Matti Hiltula tosin aloitti työnsä seurakunnassa vasta lokakuun alussa 1919, sadan vuoden takaisiin tapahtumiin perehtynyt diakonissa-seurakuntasihteeri Marjo Koski-Vähälä kertoo.
Hiltula toimi Lumijoella aina vuoteen 1925 saakka. Häntä seurasivat Mauri Kokko (1926-1931), Juhana Koskimies (1932-1942), Aarre Nenye (1943-1956), Matti Salokannel (1957-1963), Esko Jaatinen (1965-1968), Matti Vainikainen (1970-1995) ja Markku Tölli (1995-2018).
Ensi viikon maanantaina seurakunnassa aloittaa vuoden loppuun kestävällä kirkkoherrapestillä Erja Oikarinen.
Uutta kirkkoherraa seurakuntalaiset pääsevät valitsemaan näillä näkymin loppuvuodesta. Hän aloittanee työnsä ensi vuoden alkupuolella.
– Meidän juhlavuottamme juhlistaakin monta vaalia. Kirkkoherran lisäksi tänä vuonna valitaan seurakunnan luottamushenkilöt ja uusi piispa, Pietilä tuumaa.
Millainen satavuotias seurakunta tänä päivänä on?
Kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Jouni Kurkela nostaa esille ensimmäisenä talouden. Seurakunta on velaton ja vakavarainen. Viime vuonna valmistunut uusi virastorakennus rahoitettiin Kirkkohallituksen myötämielisellä avustuksella ja omaisuuden myynnillä: Siikalatvalta seurakunta luopui maapohjineen 232 hehtaarista metsää.
Taloudellista selkänojaa on edelleen, sillä metsähehtaareja on seurakunnalla jäljellä vielä saman verran. Rahareikiäkään ei ole näköpiirissä: kiinteistöt ovat kunnossa.
– Lumijokiset ovat aktiivisia seurakuntalaisia. Esimerkiksi talkoissa on aina hyvä osanotto, Kurkela jatkaa.
Se nähtiin jo 1880-luvulla, kun seurakunnan kolmatta kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan. Lakeuden katedraali rakentui pitäjäläisten omin voimin. Tiiletkin valmistettiin paikan päällä.
– Ja kun muutama vuosi sitten hautausmaalle tehtiin kiviaita, haastoimme eri järjestöjä ja yhteisöjä mukaan. Lopulta aitaa tehtiin kahdessa vuorossa. Nuorimmat talkoolaiset olivat koululaisia, jotka asettelivat pienimmät kivet aidan päälle, Seppo Pietilä kehaisee.
Lumijokisten seurakuntarakkaudesta kertoo sekin, että kirkkoon kuuluvuusprosentti on selkeästi lakeuden paras. Viime vuonna kirkkoon kuului 90,1 prosenttia kuntalaisista. Valtakunnallisesti edelle menevät vain Perho, Kinnula, Reisjärvi, Ranua, Larsmo ja Alavieska.
– Seurakuntatyö on vilkasta. Kuoro toimii aktiivisesti, samoin monet kerhot ja raamattupiirit, Jouni Kurkela listaa.
Hän sanoo olevan tärkeää, että kaikki seurakuntalaiset kokevat kuuluvansa joukkoon.
– Seurakunnan tulee elää ihmisten kanssa arjessa. Me olemme seurakunta, hän muistuttaa.
Seurakunnalla on viisi työntekijää. Kirkkoherran ja diakonissa-seurakuntasihteerin lisäksi palkkaa maksetaan seurakuntamestarille, kanttorille ja lastenohjaajalle.
– Nuorisotyönohjaajan me tarvitsisimme, mutta taloudellista resurssia palkkaamiseen ei ole, Pietilä harmittelee.
Nyt seurakunnan nuorisotyötä on hoidettu talkoilla. Tänä kesänä vetoapua saadaan hetkellisesti, kun nuorisotyönohjaajaopiskelija toimii Lumijoella puolitoista kuukautta – muun muassa rippikoulussa ja varhaisnuorten leireillä.
Kun muutama vuosi sitten kirkkovaltuusto äänesti Limingan ja Lumijoen yhdistymisselvityksestä, oli itsenäisyydellä yksimielinen kannatus.
– Tilanne on sama edelleen. Mutta seurakuntahan seuraa kuntaa. Jos kunta tekee liitoksen, niin seurakunnan tulee muodostaa ainakin seurakuntayhtymä, Jouni Kurkela toteaa.
Sataa itsenäistä vuotta Lumijoella juhlistetaan ensimmäisen kerran jo 18. maaliskuuta, jolloin kirkossa esitetään Markuksen evankeliumi-kirkkodraama.
Varsinaista satavuotisjuhlaa vietetään syksymmällä. Siellä puheen on lupautunut pitämään Limingan seurakunnan seurakuntapastoriksi siirtynyt entinen kirkkoherra Markku Tölli.
– Mahdollisesti myös jotain musiikillista tapahtumaa on tulossa, Marjo Koski-Vähälä pohtii.