LIMINKA Isoniityn uusjaon lopullinen jakosuunnitelma sai lainvoiman viime tammikuussa. Suunnitelmaa vastaan ei jätetty yhtään muistutusta, ja jo vuodesta 2011 lähtien vireillä ollut hanke nytkähti piirun eteenpäin.
Noin 2100 hehtaarin suunnitelma-alueella vaihtuvan pellon määräksi jäi jakosuunnitelman mukaan 336 hehtaaria. Peltolohkojen keskikoko kasvoi 3,9 hehtaarista noin kymmeneen hehtaariin.
– Tämä on todella hyvä tulos viljelijän kannalta. Ja tätä haettiinkin, sanoo hankkeen toimitusinsinööri Pekka Törmi.
Isoniityn suunnittelualueella on viljeltyä peltoa 1 500 hehtaaria, joten vaihtuva peltopinta-ala vaikuttaa pieneltä. Törmin mukaan näin ei kuitenkaan ole, sillä uusjaon tavoitteena on ollut poistaa pienempiä lohkoja ja koota peltoa jo olemassa olevien palstojen yhteyteen.
– Hehtaariala on oikeastaan keskimääräistä isompi, joten niiltäkin osin on tavoitteet saavutettu.
Suurimmat muutokset tulevat moottoritien itäpuolisille alueille.
Ely-keskus on hankkinut vapaaehtoisilla kaupoilla omistukseensa 41,5 hehtaaria lisämaata, jota toimitusmiehet ovat voineet käyttää uusjaossa.
Jo tämän vuoden aikana käynnistetään suunnitelma-alueen valtaojien perkaaminen. Tarjouskilpailu hankesuunnittelusta on parhaillaan käynnissä, ja töihin päästäneen käsiksi ensi syksynä.
– Tavoitteena on tehdä perusparannus Ruhko-ojaan, Keskiojaan, Linjaojaan ja Uusiojaan, yhteensä 16 kilometriä. Tämän vuoden aikana laaditaan myös suunnitelmat teiden perusparantamiselle ja peltojen salaojitukselle. Oma veikkaukseni on, että salaojitustarve on noin 126 hehtaarille. Nämä hankkeet toteutetaan ensi vuoden aikana, Törmi kertoo.
Varsinaisia maanvaihtoja ei tapahdu, ennen kuin perusparannustyöt on tehty. Siksi uusien peltojen haltuunottopäiväksi on merkitty 1. lokakuuta 2018.
Isoniityn uusjaon hidas eteneminen ei ole johtunut hankkeen hankaluudesta vaan siitä, että toimituksen alussa sattui sairastapaus. Hanke jäätyi hetkeksi. Viime aikoina asia on edennyt Törmin mukaan rivakasti.
– Viljelijät ovat suhtautuneet tähän hyvin myönteisesti, koska uusjaolla on saatu kasattua viljelijöiden lohkoja yhdelle alueelle. Liikenne pellolta toiselle vähenee.
Törmin mukaan aluksi eniten epäluuloisia uusjakoa kohtaan olivat ihmiset, joita se ei edes koskenut.
– Aina ei luotettu meidän sanaamme, ettei näille tiluksille tapahdukaan mitään. Ajatusmaailma muuttui vasta sitten, kun he näkivät että näin myös kävi.
Törmi kertoo, että monet saattoivat pelätä etukäteen uusjaon kustannuksia.
– Mutta kustannuksia ei tule, ellei tilalla mitään tapahdu. Toimituksen maksavat ne, jotka siitä hyötyvät.
Hankkeen rahaliikennettä ei ole käyty läpi muuten kuin periaatetasolla.
– Tilikorvaukset katsotaan vasta toimituksen loppupuolella. Esimerkiksi valtion lisämaata ei saa ilmaiseksi, vaan siitä joutuu maksamaan pellon arvon mukaisen hinnan. Muuten kustannusten ei pitäisi olla kovin suuria.
– Pelloista analysoidaan viljavuusnäytteet, ja mahdolliset tilikorvaukset jyvitetään sen mukaan. Hyvässä viljelykunnossa olevasta pellosta voi tulla vaihdossa jonkin verran tilikorvauksia, huonosti hoidetusta voi joutua maksamaan.
Rantalakeuden alueella toimitettiin isojako 1800-luvulla, eikä sen koommin ole maanomistusolosuhteisiin puututtu.
– Pirstaloituminen on sen jälkeen jatkunut sekä pelloilla että metsissä, kun maata on myyty ja jaettu. Tilakokojen kasvaessa maat ovat entisestään pirstaloituneet, koska uutta maata joudutaan ostamaan entistä kauempaa. Tähän ilmiöön pystymme vastaamaan uusjaolla.
Parhaillaan Oulun ja Ylivieskan alueilla on meneillään viisitoista uusjakotoimitusta, joista muutama koskee metsäpalstoja.