Hänen edesmennyt isoäitinsä näytti hänelle unessa puolitoistakerroksista taloa. Johanna tunnisti rakennuksen äidin puolen suvun Sorvalin taloksi.
Seuraavana päivänä hänelle tuli Facebookissa ehdotus tykätä Hailuodon kunnan sivuista. Johanna tykkäsi, ja kuinka ollakaan: sivuilla on myytävänä juuri samanlainen talo kuin Kemppaisen unessa.
– Olinkin unessani nähnyt Hailuodon kunnan vuonna 2004 Santoseen rakentaman talon eikä Sorvalia!
Oululaisopettaja piti yhteensattumaa merkillisenä, mutta ei reagoinut siihen sen kummemmin.
– Mutta kun seuraavana yönä edesmennyt isäni ja sitä seuraavana yönä edesmennyt tätini mies näytti minulle samaa taloa, minun oli pakko ottaa yhteyttä kiinteistövälittäjään ja lähteä katsomaan tuota taloa. Otin mukaani mieheni Aaron, mutta en kertonut hänelle vielä unistani. Rakennusinsinöörinä Aaro sai katsoa, oliko talo terve ja kunnossa.
Santoseen saavuttuaan ja talon nähtyään Johanna tunsi välittömästi tulleensa kotiin. Kun pariskunta oli palannut lauttarantaan, Johanna kertoi miehelleen unistaan.
– Hän totesi, että kai meidän on sitten mentävä pankkiin ja ostettava se talo.
Kaupat tehtiin joulukuussa 2015.
– Merkillistä tässä on sekin, ettei meillä kummallakaan ole minkäänlaisia siteitä Hailuotoon. Silti talo ja Vasken alue tuntui heti kodilta.
Johanna Kemppaisen työ taiteellisena johtajana on usein kaiken nielevää – varsinkin syksyisin. Oman toimensa ohella hän on myös musiikinopintojen ohjaaja. Jo vuosien ajan hän on kahden opettajakollegansa ja kaikkien ensimmäisen luokan oppilaiden kanssa valmistanut jokasyksyisen musiikillisen esityksen Norsunkääntö, joka on melkoinen voimanponnistus sekä opettajille että 112 oppilaalle.
– Syksyn alkaessa teen kaksi kolme viikkoa sellaisia 10-11 tunnin työpäiviä.
Kemppaisella on vireillä on niin monenlaisia musiikkiprojekteja ja hankkeita, ettei perässä tahdo pysyä. Ei siis ihme, että hän sai eräänä vuonna abeilta lahjaksi jarrusukat, kun muita opettajia muistettiin varvassukin.
Mutta kun Johanna kääntää auton nokan Hailuodon suuntaan, laskeutuu rauha. Työasiat jäävät työpaikalle ihan toisella tavalla kuin aiemmin. Ja aamulla työmoodi tulee päälle vasta Pohjankartanon parkkipaikalla, ei sitä ennen.
– Kaukovainiolla asuessani työt tulivat usein mukaan. Nyt ne eivät tule.
Johanna Kemppainen on ihastunut Vasken alueeseen myös sen historian vuoksi. Ja talon hyvän hengen aistivat muutkin kuin sen asukkaat. Vaskessa majaileviksi mainitut kummitukset tuntuvat pikemminkin ystäviltä.
Johanna puhuu siitä, miten paikatkin voivat antaa voimaa. Metsä vastaa niin kuin sille huudetaan. Hyvän energian pitää antaa virrata.
– Meidät on otettu Hailuodossa hirvittävän hyvin vastaan. Aaroa pyydettiin heti kunnallisvaaliehdokkaaksi. Minä olen mukana Hailuoto-seurassa ja tikkuröijynkin olen tehnyt. Saaren yhteisöllisyys on hienoa!
Toinenkin merkillinen tarina Johanna Kemppaiselle sattui. Hän oli elokuussa 2016 esiintymässä OuluSeSoi-ryhmänsä kanssa Saarenkartanossa. Tuolloin Santosen runoilija Helvi Juola oli vielä yleisön joukossa. Saarenkartanon asukkaat saivat rytmisoittimikseen Santosesta tuotuja kiviä. Juola pyysi kiviä omikseen, koska ei enää rakkaalle rannalleen päässyt.
– Blomsterin Kari esitteli meidät toisillemme vanhana ja uutena santoslaisena. Hän myös kehui Helvin runoja. Helvi sanoi siihen, että Santonen ne on hänelle antanut. Sitten Helvi otti minua käsistä kiinni ja sanoi: ”Minä annan Santosen nyt sinulle!”
Vuosi Helvi Juolan kuoleman jälkeen Kemppainen sanoi kokeneensa erikoisen hetken. Hän oli tekemässä ruokaa, kun tekstiä alkoi yhtäkkiä tulla.
– Itselläni ei ollut yhtäkään ajatusta, mutta tekstiä vain tuli. Minulla oli erittäin vahva tunne siitä, että joku auttoi minua. Tekstit muistuttivat selkeästi Helvi Juolan runoja, mutta olivat loppusoinnullisia.
Kemppainen sanoo, ettei kokemus ollut oikeastaan miellyttävä vaan erittäin raskas. Selityksiä kokemuksilleen hän ei halua antaa.
– Koen, että kyse on johdatuksesta. Nämä asiat on selkeästi lähetetty minulle. Koen, että kaikki edesmenneet ovat mukana elämässämme, vaikka joudummekin heistä luopumaan.
Kemppainen siteeraa edesmennyttä ystäväänsä, televisiostakin tuttua Kosti Kotirantaa.
– Hän kirjoitti: ”Kauneinta elämässämme on, että sielumme jäävät elämään ja leijumaan niiden paikkojen ylle, missä kerran iloitsimme”.
Johanna Kemppainen
Syntynyt Anjalankoskella, asunut nuoruutensa Kemissä.
Kävi Kaustisen musiikkilukion, valmistui markkinointipuolen yo-merkonomiksi sekä musiikinopettajaksi ja laulunopettajaksi Sibelius Akatemiasta.
Työskennellyt Havukosken koululla Vantaalla. Madetojan musiikkilukion taiteellinen johtaja vuodesta 2001 lähtien.
Tehnyt erilaisissa musiikkiprojekteissa yhteistyötä mm. Suomen kansallisoopperan kanssa. Ollut Havukosken koulun kanssa mukana kansainvälisissä Write an Opera- ja Creating Original Opera -projekteissa.
Mukana erilaisissa musiikkiryhmissä. ”Terapiaryhmänä” opettajista koostuva OuluSeSoi-ryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti musisoimaan, säveltämäänja sanoittamaan.
Säveltänyt OuluSeSoi-ryhmän kanssa mm. Helvi Juolan kirjoittaman Santosen laulun.