Ketunmaan tytön elämän oppivuodet
– Hallin jouluaattoaamuun kuuluivat alkuvuosina kello seitsemän lyhyt hartaushetki, kehitysvammaisten iloiset kasvot ja muutama tuttu virsi. Aattohartaus on vieläkin olemassa, mutta pieniä muutoksia on vuosien myötä tullut. Edelleen hallilla on sama tuttu tunnelma. Minulle joulu alkaa tuosta hetkestä, 34 vuotta käsityöalan yrittäjänä leipänsä tienannut liminkalainen sanoo.
Laukkanen ei kaunistele muistellessaan alkuvuosien työn täyteisiä joulunalusviikkoja. Lyhyessä ajassa piti tienata puolen vuoden palkka. Joulunaluspäiviin satsattiin tosissaan. Päivät hallilla olivat pitkiä ja tekemistä riitti vielä kotonakin, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut.
– Monesti istuin jouluaattoiltana kiikkustuolissa rättipoikkiväsyneenä. Jalkoja ja koko kroppaa särki. Lapset pyysivät illan mittaan, että tule äiti sinäkin pelaamaan, mutta en jaksanut. Olin kuin mikäkin pöljä, en pystynyt muuta kuin istumaan, Laukkanen muistelee.
Lue lisää uusimmasta Rantalakeus-lehdestä!
