Tuli isäni sodasta takaisin
invalidina, kuin monet muut.
Sieltä jostakin palasi, jalassaan
sirpaleiden silpomat luut.
Katkeruutta lieneekö tuntenut hän,
pienen korvauksen sai vammastaan.
Joutui maassamme miehiä tuhansin,
hänen laillansa ontumaan.
Sodan kauheudet näki ja koki hän,
unohtaa niitä koskaan ei voi,
häntä seurasivat ne, meni minne vaan,
painajaisina uni ne toi.
Sodan töitä ei muistellut kotonaan,
eikä muillekaan kertoa voi,
aseveljien entisten kanssa vain
niistä hiljaa tarinoi.
Sotainvalidimerkkinsä arvokas,
niin kuin hänkin, vaatimaton,
puvun ainoa rintapielessä
hänen vapaudenristinsä on.
Kaksi veljeä häneltä sota vei,
kolme kärsiä sai haavoistaan.
Kaikki annettu on vuoksi vapauden,
kaikki puolesta isänmaan.
Veteraanit nuo nostamme kunniaan,
he meille taisteli vapaan maan.
Nimi jokainen, tuttu ja tuntematon,
ikiajoiksi graniittiin hakattu on.