KEMPELE Kempeleen työväentalon piha on täynnä autoja jo reilusti ennen kahta. Kaksi huomioliiviin pukeutunutta järjestysmiestä ohjaa liikennettä.
Talolla järjestetään joka sunnuntai bingo, mutta tämän vappusunnuntain ruuhkan syy seisoo pihalla suojapeitteen alla. Päävoittona on nimittäin auto.
– Päätettiin kokeilla tällaista, kun autobingot kuulemma vetävät Etelä-Suomessa hyvin porukkaa, kertoo bingoa pyörittävä Toivo Piira.
Matkalla autobingoon yritin kiivaasti muistella, miten bingoa pelattiinkaan. Isä otti toisinaan mukaansa nuorisoseuran bingoon. Istuttiin pitkillä penkeillä ja jännitettiin, tuleeko numerosuora vai ei. Sitä en vain muistanut, millainen ruudukko oli ja mihin suuntaan sen suoran piti tulla. Myös ylhäältä alas ja kulmittain? Googlaamisestakaan ei ollut paljon apua.
Onneksi päälippuja työväentalon eteisessä myyvä Kaino Moisanen osasi selvittää bingon säännöt pöljillekin. Hän lohduttaa:
– On täällä paljon muitakin ensikertalaisia, joille kerrotaan säännöt.
– Mutta on joukossa niitäkin, jotka pelaavat kuudella lapulla, Moisanen lisää.
Salissa käy jo jännittynyt kuhina. Pöytiin lippujensa kanssa istahtaneissa oli paljon kokeneita bingoajia, jotka ovat varustautuneet eväin, juomin ja merkkaustussein. Sitten on meitä ensikertalaisia, jotka varmistelevat asian kuin asian vieruskavereiltaan.
Hämmästyttävän paljon on myös nuoria miehiä, joita ei heti miellä istuskelemassa bingosalissa. Ovat tulleet varmasti autonkiilto silmissään vappuaattoa viettämään.
Kaspo ja Aino Hekkalalle ei auto ollut se pääasiallisin houkutin. Raahelaispariskunta käy työväentalon bingossa joka sunnuntai.
Vieressä istuvat Leena ja Mika Kotkaniemi tulivat Oulusta, eivätkä hekään olleet ensikertalaisia.
– Lahjakortteja ollaan muutaman kerran saatu, Kotkaniemet kertovat.
Pian Toivo Piira istahtaa arvontalaitteen ääreen ja alkaa kerrata sääntöjä. Kun bingo alkaa, saliin toivotaan hiljaisuutta.
– Täällä on ihmisiä, joilla on kuulolaitteet. Keskustelu häiritsee heitä. Siksi toivon, ettette keskustele pelin aikana. Olkaa hiljaa niin kuin kirkossa! Piira ohjeistaa.
Muutaman kerran Piira huhuilee joillekin bingon ensikertalaisille apulaista talon omasta väestä. Sellainen löytyy nopeasti.
Jännitys tempaa väistämättä mukaansa. Vain kaksi numeroa puuttuu yhden rivin bingosta. Kohta se tulee, kohta se tulee!
Ei muuten tule.
– Bingo! kuuluu kahvion puolelta, ja Jaakko Penttilä rientää tarkistamaan rivin oikeellisuuden.
Uusia numeroita ryhdytään arpomaan rivakasti. Piira hoitaa tehtäväänsä vankalla rutiinilla.
Neljän kierroksen jälkeen pidetään tauko, käydään syömässä makkaraa tai munkkikahvit, piipahdetaan vessassa tai tupakalla. Tauko on lyhyt, ja pöydät täyttyvät uudelleen nopeasti.
Tauolla kaupitellaan bingopakettiin kuulumattomia jahtibingolappuja.
Taas meni huuli pyöreäksi. Onneksi Piira ja vieruskaverit selvittävät: jos kolmen rivin bingo tulee 49 numerolla, palkintona on 110 euron lahjakortti 30 euron kortin sijaan. Sitä tässä siis jahdataan.
Välillä soi vieruskaverin puhelin. Hän vastaa siihen kiireisen kuuloisena:
– Bingossa, Aune.
Toisessa päässä ymmärretään yskä. Puhelu loppuu lyhyeen.
– Bingon pelaajat ovat usein kovin solidaarisia ja antavat mennä bingon ohi – juroina vain istuvat, vaikka rivi on täysi. Usein olen tällaista nähnyt, väittää Piira välikevennyksenä.
Jahtibingon jahti ei onnistunut. Kolme riviä täyttyi yli 50:llä numerolla.
Viimein käännetään esiin se kuudes lehti. Kempeleen työväentalon bingotoimikunta on saanut sponsoritukena hienot palkinnot: yhdellä rivillä saa katsastuksen, kahdella huollon ja kolmella pihalla peitteen alla olevan auton.
Nyt ei tarvitse Piirankaan pyytää bingoseurakuntaa hiljenemään. Hiljaisuus laskeutuu itsestään.
– Minuakin jännittää, suhauttaa eräs buffetia pyörittävä talkoolainen. Hän tuli salin puolelle varta vasten kuuntelemaan, kuka auton saa.
Piinallisen pitkien minuuttien ja monien eriväristen pallojen jälkeen salin takaosasta kuuluu viimeistä kertaa sinä päivänä:
– Bingo!
Kempeleläisen Irma Matilan käsi on pystyssä. Hänen voittolappuaan rientää tarkistamaan peräti kolme herraa.
– En vielä sano, miltä tuntuu – lapun tarkistaminen on vielä kesken, Matila nauraa kysyjille.
Tietenkin numerot olivat oikein, ja Matilalta lähti soitto puolisolle. Olihan sovittu, että kulut ja voitot puolitetaan.
– Enpä usko, että auto meille jää. Kaksi ja puoli viikkoa sitten vaihdettiin uusi auto, ja meillä on vain yksi parkkipaikkakin. Mutta kuunnellaan nyt ensin, mitä mies sanoo, Matila selvittää.
Kun Piira, Penttilä, Jari Väisänen ja Jani Laava poistavat peitteen siistin, vuoden 1999 Opel Astran päältä, Matilan päätös on tehty. Auto myytäisiin.
Olihan Toivo Piirakin jo ehtinyt luvata, että ellei voittaja autoa halua, hän voi maksaa siitä ainakin sen pääkirjan hinnan eli 25 euroa.
Mitä todennäköisemmin kaupat tehtiin vähän kovemmalla hinnalla jonkun muun kanssa. Ainakin kiinnostuneita näytti Matilan ympärillä pyörivän.
Kempeleen autobingoon osallistui vappuaattona 169 pelaajaa.
– Koska suosiota oli, saatamme järjestää autobingon uudelleenkin – ehkä ensi keväänä, arvelee Piira.
