Iloisia veronmaksajia on nykyään aika vaikea löytää. Vaikuttaa siltä, kuin takavuosina roposensa luovuttaminen yhteiseksi hyväksi ymmärrettiin jotenkin paremmin, jopa velvollisuudeksi. Tai ainakaan verokarhun mörinöistä ei valitettu yhtä äänekkäästi kuin nyt. Vaikka väittäisin olevani enimmäkseen iloinen veronmaksaja, niin silti tekee hyvää saada välillä muistutuksia hyvinvointimme ja tasa-arvomme perusasioista.
Yhdysvalloissa syntynyt Elaine Jegi hoksautti asiasta vieraillesaan isänsä syntymäkunnassa Hailuodossa viime viikolla. Meillä Suomessa pidetään tärkeänä sitä, että lapsista ja vanhuksista huolehditaan. Hänen mielestään kaikkien tuoreiden äitien saatavilla olevat äitiyspakkaukset olivat aivan maanmainio keksintö. Me kannamme vastuuta paitsi toisistamme, myös ympäristöstämme ja luonnosta – maksamalla veroja, mutta myös ihan ykstyishenkilöinäkin.
Toisen muistutuksen asiasta sain vastikään tuttavalta, joka oli sairastunut erittäin vakavasti. Hänen onnekseen tähän sairausteen löytyi hoito Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Nyt mies on parantunut useiden leikkausten ja lukuisten lääkehoitojen jälkeen. Elämää näyttää olevan taas edessäpäinkin.
Monessa muussa maassa monellakaan meistä ei olisi ollut näihin hoitoihin varaa. Suomessa on, kiitos Kela-korvausten, terveydenhuollon maksukattojen ja lääkkeiden vuosiomavastuiden. Tämäkään perhe ei mennyt konkurssiin pitkäaikaisen sairauden vuoksi.
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että eräälle toiselle tuttavalle oli käydä hassummin. USA:ssa työskennellessään hän sairastui ja joutui viettämään sairaalassa vajaan viikon. Lasku tuli perässä: 80 000 euroa. Kaikeksi onneksi työnantajan vakuutus kattoi nämä sariastumiskustannukset.
Kun kuntataloudessa kauhistellaan sosiaali- ja terveydenhuollon menoja, on hyvä muistuttaa itseään siitä, mistä silloin maksetaan. Me pidämme ainakin toistaiseksi huolta niistä, jotka eivät itse siihen kykene.