Oulunsalo Neljä Oulun Laskuvarjokerhon hyppääjää pakkautuu tiiviisti kerhon omistamaan Cessna C-182 -lentokoneeseen pilotin kanssa. Ahmosuon kenttä on pieni, ja varsin lyhyen odottelun jälkeen heille avautuu vuoro kiitoradalta.
Yleensä koneeseen mahtuu enintään viisi hyppääjää, toki painorajoituksin. Tilaa ei ole paljoa, ja ainoastaan lentäjällä on istuin. Toisaalta, eihän kyse ole mistään reittilennosta, kun varsin pian lentoonlähdön jälkeen matkustajat hyppäävät koneesta ulos, joten mukavuudella tuskin on merkitystä.
Varsinainen hyppytilanne on ohi suhteellisen nopeasti. Ilmalennon kestoon vaikuttaa muun muassa hyppykorkeuden ohella se, millaista varjoa käyttää. Nämä neljä hyppääjää ovat maassa muutaman minuutin kuluttua siitä, kun jättivät lentokoneen. Kaikki näyttää sujuvan kovin vaivattomasti, taivaalla liitelystä laskeutumiseen.
Kaiken kaikkiaan koko suoritukseen koneeseen noususta alaslaskeutumiseen menee esimerkiksi neljän kilometrinkin korkeudesta vain noin 30-45 minuuttia.
Oulun Laskuvarjokerhossa on noin 100 aktiivista jäsentä. Se järjestää erilaisia hyppykursseja, joiden käyneet liittyvät automaattisesti kerhon jäseniksi, ja niinpä vuosittain saattaa jäsenmäärä kohota reippaasti yli kahden sadankin.
– Talkootyöllä tätä pyöritetään, ihan yhdistystoiminnalla mennään. Mutta tosi elinvoimainen meidän kerhomme on, vuosittain tehdään noin 2000-2500 hyppyä. Käytännössähän se menee niin, että mitä enemmän hypätään, sitä pienemmät ovat kulut, kertoo Laskuvarjokerhon puheenjohtaja Jussi Määttä.
Kesäaikaan toimintaa on lähes joka päivä. Kerhotilat sijaitsevat Oulunsalon lentokentän yhteydessä, mutta vielä heinäkuun hypyt tapahtuivat pieneltä Ahmosuon kentältä Pikkaralasta.
– Totta kai tämä evakko vähän hiljensi, ei aivan niin paljoa käynyt hyppääjiä kuin Oulunsalossa, Määttä kertoo.
Laskuvarjokerho järjestää vuodessa keskimäärin kahdeksan alkeiskurssia. Niihin voi Jussi Määtän mukaan osallistua kuka tahansa. Varsinaisia rajoituksia ei hyppäämiselle ole, sillä kaikki ovat tervetulleita. Ainoastaan perusterveys on vaatimuksena, ja alaikärajana viisitoista vuotta.
– Kurssi on aika tiukka paketti, se kestää noin 4-5 päivää. Käydään tarkkaan läpi käytännön hyppäämisen teoriaa, harjoitellaan varjon käyttöä ja paneudutaankin mahdollisiin vaaratilanteisiin, Määttä kertoo.
– Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole, kuka tahansa omaksuu kurssin asiat. Meillä on ihan perusteellinen opetus, ja turvallisuus totta kai se tärkein päämäärä. Ensimmäinen hyppy suoritetaan viimeistään kurssin viidentenä päivänä. Hyppymestari on mukana lentokoneessa ja maassa on lisäksi radiokouluttaja, joka tarvittaessa antaa radiopuhelimen välityksellä ohjeita laskuvarjon ohjailuun maasta käsin. Apu on siis koko ajan lähellä.
Entä jos turvallisuus silti pelottaa vasta-alkajaa?
– Paljon mielikuvia turvallisempaa tämä on. Ennemmin jotain sattuu, kun tuolla maantiellä liikenteessä kulkee kuin hypätessä. Meillä kaikki hyppääjät on hyvin koulutettu, ja tekniikkakin tuo turvaa, kun varavarjoilla on automaattilaukaisimet, Määttä kertoo ja toteaa, ettei muista nilkannyrjähdyksiä vakavempia hyppyonnettomuuksia viime vuosilta lainkaan.
Miten laskuvarjohyppäämisen piiriin sitten ajaudutaan? Monesti kurssi on ostettu lahjaksi, joskus lähdetään kokeilemaan hyppäämistä kaveriporukalla tai polttareiden kunniaksi vihkiydytään pikaisesti tandemhypyn saloihin.
Jussi Määttä itse sai kavereilta lahjakortin alkeiskurssille, jonka suoritti vuonna 2009. Sen jälkeen on hyppääminen pitänyt miehen pihdeissään: takana on noin 1000 hyppyä ja kilpapuolelta muun muassa kolme SM -kultaa. Kuviomuodostelmahypyissä Määttä on toiminut kuvaajana, jonka materiaalin pohjalta tuomarit arvostelevat hypyt.
– Tällä hetkellä joukkueemme on tauolla. Meillä olisi ollut MM-kisapaikka Yhdysvaltoihin, mutta päädyimme tähän ratkaisuun. Kilpaileminen kuitenkin vaatii niin paljon, jo yhteisen ajan löytäminen on haastavaa, Määttä naurahtaa.
Iso juttu Oulun Laskuvarjokerholle on myös tuleva Suomen ennätyksen yritys kuvamuodostelmahypyssä, joka tapahtuu tällä viikolla Tshekin Klatovyssa. Mukaan lähtee kaiken kaikkiaan 80 suomalaista hyppääjää rikkomaan vanhaa ennätystä, joka tehtiin 63 hyppääjän voimin vuonna 2009. Oulun seudulta joukossa on kymmenisen osallistujaa.
– Tämä on ollut usean vuoden projekti. Ei tuollaista porukkaa ole helppoa saada kasaan, kun tietty taitotaso totta kai vaaditaan, mutta niin vain ihmisiä löytyi mukaan ympäri Suomen, kertoo kerhon Petri Mastola.
– Meillä on nyt hyvä sekoitus nuoria ja kokeneita hyppääjiä. Tarkoituksena on hypätä nelisen kertaa päivässä, ja harjoittelun jälkeen alkaa aktiivisesti yrittämään ennätystä. Voi olla, että tuosta 80 hyppääjästä joudutaan siinä vaiheessa sitten karsimaan, mutta tuolla lähdetään ainakin aluksi yrittämään.
Helppoa ei noin ison hyppykuvion muodostaminen ole. Monelle ennätysyritys on muutenkin ensimmäinen, sillä edellisen ennätyksen tekijöistä mukana on vain 28.
– Työskentelyaikaa ilmassa jää verrattain vähän. Vapaapudotusta on kaiken kaikkiaan noin 80 sekuntia, joista työskentelyyn jää ehkä puolet. Sitten lopuksi täytyy irrota muodostelmasta, jotta jokainen saa varjonsa aukaistua, Mastola toteaa.
– Toiveissa on, että ennätys syntyy. Itse ainakin uskon siihen, Jussi Määttä kertoo luottavaisena.
Lentokentän yhteyteen kaavoitetun hotellin vaikutuksia ei vielä voi ennustaa, mutta ensimmäisissä luonnoksissa ainakin osa parkkipaikkaa menisi hotellisuunnitelman alle. Käytännössä toiminta-alue kaventuisi nykyisestä huomattavasti.
– En oikein tiedä miten suhtautua hotellisuunnitelmiin. Jos siihen korkea hotelli nousee, niin jonnekin evakkoonhan me joudutaan, Määttä kertoo mietteliäänä.
– Sinällään harmittaa, kun vasta hankimme vesivessaa ja saunakonttia parantaaksemme kerhotilojamme. Nyt ei kovin isoja investointeja uskalla sinne tehdä, kun täytyy olla koko ajan vähän varpaillaan. Päivä kerralla mennään.
Vielä ehtii shyvinkin osallistua tuleville kursseille ja tutustua laskuvarjohyppäämisen saloihin! Mutta mikä siinä sitten on parasta?
– Ehkä se on se oman itsensä ylittäminen, Määttä kertoo.
– Jokaisella se on kuitenkin vähän eri juttu. Parhaiten sen toteaa itse, joten tervetuloa kokeilemaan!