LIMINKA Osallisuus. Tätä sanaa ei Limingan vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja Liisa Suutarin mukaan voi liikaa käyttää, kun puhutaan ikäihmisistä.
– Osallisuus ei tarkoita vain vanhusten huomioon ottamista tai kuulemista, vaan yhdessä suunnittelemista ja tekemistä, Suutari tähdentää.
Suutarin mielestä kovin usein vanhusten elämää koskeviksi asioiksi mielletään vain sosiaalitoimi ja terveydenhoito. Kuitenkin sekä ikäihmisten että vammaisten elämää koskettavat samat asiat kuin kaikkia muitakin kuntalaisia: kaavoitus, rakennusten ja muun toimintaympäristön suunnittelu, palveluiden sijoittuminen ja saatavuus ja niin edelleen.
Vanhus- ja vammaisneuvoston tulee olla alusta pitäen mukana tässä suunnitteluprosessissa. Suutarin mielestä hyvä esimerkki on palvelutalon suunnittelu. Vanhus- ja vammaisneuvosto voi esittää omia näkemyksiään ikäihmisten arjesta ja käytännön haasteista vaikkapa tilaratkaisuja mietittäessä.
– Tämän vuoksi kannustan liminkalaisia olemaan tarmokkaasti yhteydessä vammais- ja vanhusneuvoston jäseniin tarpeidensa, toiveidensa ja ideoidensa kanssa, jotta saisimme kunnan organisaatiossa tällaisen aseman. Työtä on tehtävä myös sen suhteen, että viranhaltijat ja luottamushenkilöt ymmärtävät tämän, Suutari tähdentää.
Suutarin mielestä on jo aika siirtyä small talkista aitoon osallisuuteen.
– Kunnan hallintokulttuuri ja vastuualuejohtajien ymmärrys ja asenne ratkaisevat paljon, hän näkee.
– Ei kukaan muu ikäihmisten nokkaa nosta, kuin me itse tai läheisemme.
Suutari huomauttaa, että monet ikääntyvät huomaavat, että yhtäkkiä heidän näkemyksilleen ei annetakaan arvoa tai ne vain ohitetaan.
– Usein aistii, ettei ikäihmisten mielipiteitä oteta yhtä vakavasti kuin nuorempien. Ikäihmisiä on myös vähemmän mukana luottamustehtävissä. Siksi vanhusneuvosto on tarpeen.
Suutari huomauttaa, että jo vanhuspalvelu- ja kuntalain mukaan kaikkien kuntalaisten on oltava tasa-arvoisia. Aina tämä ei toteudu. Usein asioiden valmisteluvauhti on niin kiivas, ettei vanhus- ja vammaisneuvoston mielipidettä ehditä kuulla. Suutari onkin huolestunut yhteiskunnan liian nopeasta kehitysvauhdista.
– Kun puhutaan palveluiden digitalisaatiosta, ikääntyneimmät eivät edes ymmärrä, mistä puhutaan ja miten se heitä koskee. Tämä nopea palvelujen uudelleen muotoutuminen syrjäyttää monia ikäihmisiä, vaikka periaatteessa pitäisi käydä päinvastoin.
Eri organisaatiot kyllä tiedottavat vanhuksia koskevista asioista, mutta kaikkia viesti ei välttämättä tavoita. Monet ikäihmiset eivät edes tiedä kaikista oikeuksistaan.
– Useat vanhukset ovat vähään tyytyväisiä eivätkä ole tottuneet vaatimaan palveluita.
Siksi Suutarin mukaan olisi toivottavaa, että esimerkiksi kunnassa olisi ikäihmisiä varten palveluneuvoja, joka ohjaisi ja opastaisi asioinnissa ja arjen toimissa.
Kun monissa suunnittelukohteissa tehdään lapsivaikutusten arviointi, Suutarin mielestä olisi varsin mainio ajatus tehdä myös vanhusvaikutusten arviointi.
– Jos esimerkiksi palveluasunto on kerrostalossa monen lukon takana, miten toteutuu ikäihmisen perusoikeus vapaasta liikkumisesta? Miten tällaiset perusoikeudet turvataan vaikkapa muistisairaiden tai liikuntaesteisten kohdalla? Voidaanko heille tarjota esimerkiksi sellaisia kuljetuspalveluita, jotka tukisivat omatoimisuutta ja kotona asumista mahdollisimman pitkään?
Limingassa monet asiat ovat Suutarin mielestä suhteellisen hyvin. Esimerkiksi kotihoidon resurssit vaikuttavat olevan hyvällä tolalla, varsinkin jos vertaa niihin kuntiin, joissa kodinhoitajat ehtivät käydä vain pikaisesti kääntymässä asiakkaansa luona.
– Työntekijöillä pitää olla aikaa asiakkaiden tilanteen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Toimintakyvyn puutteet jollain saralla voivat aiheuttaa vanhuksille monenlaisia hankaluuksia.
Vanhusväestöön lasketaan myös vasta työelämän jättäneitä, toimintakykyisiä, aktiivisia, toimeliaita ja liikkuvia ihmisiä. Suutarin mukaan minkään ikäisiä ihmisiä ei pitäisikään niputtaa.
– Ihmiset pitäisi kohdata ikääntyneinä ja vammautuneinakin ainutkertaisina yksilöinä omassa, ainutkertaisessa elämässään.
Yhdeksänjäseniseen vanhus- ja vammaisneuvostoon kuuluu edustajia Eläkeliiton Limingan yhdistyksestä, Limingan Eläkeläisistä, Limingan Sotaveteraaneista, Limingan Rauhanyhdistyksestä, Sotainvalidien Veljesliitosta, Limingan seurakunnasta, Vammaisjärjestöistä ja Limingan kunnasta.
Neuvostoon kuuluvat Suutarin lisäksi Pirjo Luukinen, Seppo Tuomikoski, Riitta Marttila, Juhani Lithovius, Antti Härkönen, Ritva Laitinen sekä Limingan kunnan edustajina Eila Paavola ja Arja Porkka.