LIMINKA Pressiklubi on iskussa! Heti alkuun Eetu Hamari, Kaisa Haverinen, Otso Keskinen ja Helmi Turpeinen arvioivat tulevat PyeongChangin talviolympialaiset.
Se, että Venäjä suljetaan valtiona ulos urheilukarkeloista, ei nelikkoa häiritse.
– Venäjä on Venäjä. Laajamittaisen doping-käytön vuoksi päätös oli oikea, Otso huomauttaa.
Muut nyökyttelevät. Kukaan ei usko doping-selvittelyn tai siitä johtuneen tuomion olevan Venäjän poliittista ajojahtia.
– Venäläisiä on jäänyt nyt paljon kiinni. Toki uskon edelleenkin puhtaaseen urheiluun. Mutta joka lajissa on näitä käyttäjiä, Eetu miettii.
Kaisa toivoo kiinnijäämisten kertovan vahvempaa viestiä urheilijoille, jotta kynnys dopingin käyttöön kasvaisi.
– Haluan kyllä vielä uskoa, että on niitä urheilijoita, jotka kilpailevat puhtaasti, Helmi jatkaa.
Eetu ei lämpene ajatukselle, että urheilusuoritusta parantavien aineiden käyttö vapautettaisiin.
– Olisihan se hauska nähdä, että kestääkö urheilijoiden pää ja kroppa, mutta ei se olisi kovin mukava tietää, että kaikki suoritukset perustuvat dopingiin.
– Osa viihteestä on juuri sitä, että tietää urheilijoiden tehneen paljon töitä saavuttaakseen hyviä tuloksia.
Entä Korean niemimaan epävakaa tilanne? Koituuko siitä ongelmia olympialaisille?
– Pohjois-Korea on sen kokoluokan valtio, ettei sen kannata kisojen aikana mitään tehdä, Eetu uskoo.
Samaa mieltä on Helmi. Hän uskoo Yhdysvaltojen tekevän nopeita päätöksiä, jos pohjoinen diktaattori yrittää laskea kisatunnelmaa.
– Jenkit pitää kurissa, Otso kiteyttää.
Entäs Suomen mitalit? Pressiklubilaiset nostavat esille Iivo Niskasen ja Krista Pärnäkosken, joka ei tosin Keskisen pojalle ole tuttu.
– Kuka se on? En seuraa naisia. Siis urheilussa, Otso tarkentaa.
– Minä uskon Suomen tuovan neljästä viiteen mitalia, joista yksi on kultainen, Eetu napauttaa.
Muilla arvio jää pienemmäksi. Otso ennustaa kahta, joista toisen tuo Iivo kultaisena. Kahteen uskoo myös Kaisa. Helmi mielestä mitalisaalis jää kahteen hopeaan.
– Mäkimiehiltä parempia tuloksia voidaan odottaa neljän vuoden päästä.
Viime viikkoina kotimaan uutisissa on näytellyt isoa osaa Helsingin suurmoskeijahanke. Nuoret ovat samaa mieltä Helsingin ympäristölautakunnan kanssa, joka ei myöntänyt hankkeelle tonttivarausta: ajatukseen liittyy liian paljon epäselvyyksiä.
– On omituista, että siitä haluttaisiin niin suuri. Miksei pienempi riittäisi? Koko hankkeessa on niin paljon kysymyksiä, Kaisa pohtii.
– Ymmärrän kyllä miksi suomalaisia rakennushanke pelottaa. Islam eroaa uskontona kristinuskosta. Ennakkoluuloja on paljon, Helmi jatkaa.
Otson mielestä suomalaisten ennakkoluuloisuus on oikeutettua – esimerkiksi ääri-islamistien tekemien terrori-iskujen vuoksi.
– Plussat ja miinukset pitäisi ynnätä tarkkaan yhteen, Kaisa toivoo.
Eetu toivoisi, että ennakkoluulojen keskellä ei ajateltaisi uskontoa, vaan ihmisiä ihmisinä.
– Meille on annettu koulussa ihan hyvät perustiedot uskonnoista.
Kukaan nuorista ei lopettaisi uskonnonopetusta. Heidän mukaansa on tärkeää tietää myös kristinuskon periaatteista.
– Ei sitä tuputeta. On oma valinta uskooko vai ei, Eetu toteaa.
Joulupukkiin uskomista hän ei ole lopettanut. Ei, vaikka lahjat löytyvät edelleen vanhempien vaatehuoneesta.
– Kun joulun on kinkkuja ja lahjoja, se riittää. En oikein muutoin välitä joulusta. Kun joululauluja hoetaan jo kahta kuukautta aikaisemmin ja joulukalenterit ilmestyvät kauppoihin jo elokuussa, niin menee maku. 20.-26. joulukuuta on ihan mukavaa aikaa, Eetu selvittää.
Muilla usko valkopartaan on karissut. Kaisan joulutaian rikkoi isoisä, Helmi puolestaan näki omin silmin kahdeksanvuotiaana, kun isä toi joulupukin omalla autollaan pihalle.
– Äiti kyllä yritti valehdella, että porot ovat nurkan takana.
Otso ei muistaa tarkkaa hetkeä, milloin usko Korvatunturin isäntään päättyi.
– Kuuteen vuoteen pukki ei ole meillä käynyt. En kyllä halua tyytyä siihenkään, mitä vanhemmat päättävät ostaa lahjaksi, vaan esitän omat toiveeni. Nyt en ole mitään vain keksinyt.
Eetun mielessä kummittelee yksi karvas lapsuusmuisto. Muutaman vuoden ikäisenä hän toivoi lahjaksi rekkaa, mutta saikin leikki-imurin.
– Mulla ei ole ollut tuollaisia huonoja kokemuksia. Kuopuksena olen saanut aina parhaat lahjat, Otso nauraa.
Entä millaisiin joulutapahtumiin nuoret lähtisivät mukaan. Helmi ja Kaisa arvostavat konsertteja. Poikia moinen ei innosta, ellei Liminkaan sattuisi esiintymään AC DC tai Guns N´ Roses.
– Viisi vuotta sitten kävin Kauneimmissa joululauluissa, mutta suurin osa lauluista oli uusia, joita en osannut. Sen koommin en ole käynyt laulamassa, Eetu summaa.