LIMINKA Kellon perässä Sirkka Puusaari ei aio juosta, kun hän tällä viikolla painaa pappilan oven viimeisen kerran työntekijänä kiinni. Seurakunnan emäntänä ihmiset, tilat ja tilaisuudet ovat tulleet kymmenen vuoden aikana niin tutuiksi, että hän arvelee ovenpainalluksessa olevan iso annos haikeutta.
– Ihmisiä jään työstäni kaipaamaan. Ja työyhteisöä. Meillä on täällä todella mahtava porukka, missä minua on pidetty tasa-arvoisena muiden kanssa. Seurakunnassamme on muutoinkin rento henki. Esimerkiksi koskaan ei ole sanottu, että ruoanvalmistuksessa saisi käyttää vain tietyn verran rahaa. Olen saanut toimia hyvin itsenäisesti, mikä on ollut työn ykkösjuttu.
Puusaari on alunperin Temmeksen Haurukylästä. 21-vuotiaana ujona tyttönä – kuten hän omaa nuoruuttaan kuvaa – ura urkeni Limingan Osuuskaupan Haurukylän sivuliikkeessä.
Puusaari oli kaupan ainoa työntekijä.
– Jossain vaiheessa tuumasin, ettei minusta taida työhön sittenkään olla. Silloinen Osuuskaupan johtaja kuitenkin rohkaisi toteamalla, että ”ihmiset tätä työtä tekkee”. Se on ollut sen jälkeen ohjenuorani.
Neljäkymmentä vuotta sitten hän muutti puolisonsa kanssa Liminkaan. He rakensivat talon ja asettuivat aloilleen. Uusi työpaikka löytyi Osuuskaupan pääliikkeestä. Ennen ”putkeen” joutumistaan Puusaari toimi 13 vuotta marketpäällikkönä.
Uusi ura seurakunnassa alkoi vähän kuin vahingossa. Sirkka Puusaari valittiin vuonna 2007 kirkkovaltuustoon ja -neuvostoon. Siellä esille nousi seurakunnan emännän puute.
– Minulta kysyttiin kiinnostusta ja vastasin kyllä. Lähdin mukaan pystymetsästä kuin aikoinaan kauppauralle. Muistin tuolloinkin nuorena kuulemani sanat. Ja olinhan käynyt aikoinaan emäntäkoulunkin.
Varsinainen emännän työ alkoi vuonna 2010.
Heti aluksi Sirkka Puusaari linjasi, ettei aio viedä paikallisten pitopalveluiden leipää.
– Seurakunta myös päätti, ettei tarjoa emäntäpalveluja ulospäin, vaan tehtävänä on huolehtia vain seurakunnan omista kahvituksista ja ruokailuista.
Senkin Puusaari päätti, ettei hanki tarjolle kaupan kahvileipää, vaan ne pitää leipoa itse. Eikä samanlaista leetaa saanut jatkuvasti tarjota. Pullan pitää vaihdella.
– Gluteenittomat tuotteet olivat silloin itselleni vähän vieras asia, mutta senkin päätin, että he ovat samalla viivalla muiden kanssa: kaupan pikkuleipien sijaan myös gluteenittomat saivat pullaa.
Aluksi emäntä vastasi vain seurakunnan kahvituksista. Pari vuotta talossa oltuaan hän huomasi seurakunnan tapahtumalistalla piispanvierailun ja sunnuntain yleisöruokailun. Puusaari marssi kirkkoherran luo varmistamaan, että tuleeko ”joku oikea emäntä hoitamaan homman?”.
– Ilkka (Tornberg) vastasi minulle, että meillähän on jo emäntä. Sirkka-niminen, Puusaari hymyilee asiaa muistellessaan.
Piispan eväät onnistuivat.
– Perjantai-iltana listalla oli kevyt salaattilounas. Paistoin lisäksi kuitenkin lohta, koska ajattelin etteivät pelkällä salaatilla pärjää. Sunnuntaina oli lihakeittoa. Kirkkoherra tuli kysymään, että mitä minä oikein keitin, kun asessorikin hakee jo kolmannen kerran lisää.
Sen Sirkka Puusaari on kokenut kunnia-asiana, ettei tarjottava ole loppunut koskaan kesken. Ei, vaikka joukossa olisi ollut kuinka nälkäisiä hiippakunnan virkamiehiä.
Emännän työt eivät ole rajoittuneet pelkästään keittiöön. Puusaari naurahtaa toimineensa niin tuuraavana suntiona kuin pappilan verhojen ompelijana.
Työyhteisössä monipuolisen emännän taidot on pantu merkille. Kuten muutkin tavat.
– Työntekijät olivat tässä vasta pohtineet ennen yhtä ruokailua, että tekeeköhän se Sirkka sitä hyvää lapinukon keittoa – sitä missä on poroa ja sulatejuustoa. Kappalaisemme Aino oli tuumannut, että ei tee, koska sitä oli tarjolla jo viime vuonna. Moni tietää, etten tee koskaan kahta samaa ruokaa peräkkäin.
Emäntänä Puusaari on mieluusti tuonut uudenlaisia tarjottavia eri tilaisuuksiin.
– Google on hyvä paikka etsiä ohjeita, hän vinkkaa.
– Kaikenlaista on tullut kokeiluta. Joskus olen tehnyt lihahyytelöäkin. Sienisalaatista on tullut yksi bravuuri.
Sirkka Puusaari sanoo nauttineensa työstään. Niin paljon, että hän päätti venyttää eläköitymistään 69-vuotiaaksi.
– Halusin vielä sisältäpäin seurata Limingan ja Suomen juhlavuotta.
Kun eläkepäivät ensi vuoden alusta virallisesti pyörähtävät käyntiin, ei Puusaari aio syöksyä suinpäin uusiin harrastuksiin. 22 vuotta jatkunut kirkkokuoroaktiivisuus säilyy, mutta muu on avoinna.
– Mies on jo yksitoista vuotta ollut eläkkeellä. Nyt on aikaa hänellekin.
Ja Haurukylän kotipaikalle, minkä Puusaari jakaa kolmen sisaruksensa kanssa. Sinne suku suuntaa tänäkin aattona kuten niin monena vuonna aiemmin.
– Syömme hyvin ja jaamme lahjat. Sen jälkeen käymme vanhempien haudalla ja laulamme Maa on niin kaunis.
Sekin emännän mieltä lämmittää, että jatkajaksi on löytynyt ammattilainen – liminkalaislähtöinen Päivi Seppälä.
Sirkka Puusaari
Syntynyt Temmeksellä, asunut Limingassa vuodesta 1977.
Tehnyt pitkän uran Osuuskaupassa. Viimeiset kahdeksan vuotta Limingan seurakunnan emäntänä.
Perheeseen kuuluvat aviomies kaksi poikaa, yksi miniä ja kaksi lastenlasta.
Harrastaa kotipaikallaan Haurukylällä muun muassa kasvimaan hoitoa. Laulanut kirkkokuorossa 22 vuotta.
Motto: ”Ihmiset tätä työtä tekkee”