Aika on kulunut joutuin,
syksy jo ehtinyt on.
Joskus me lauloimme kahden,
siitä kai voimaa mä sain.
:,: Nuorten äänet kun soivat,
kaikuu metsät ja maat. :,:
Laulakaa, koska yhdessä ollaan.
Uskokaa, voimaa siitä mä saan.
Toivotaan, että kaikki me luomme
jotakin, kun itseen luotamme.
Kauanko jaksamme laulaa,
lopettaa tätä ei voi.
Kuulkaa, kun kuoromme pauhaa,
voimaa se ennenkin toi.
Kuulijat varmasti tuntee,
viestimme arvokas on.
Sanoma perille mennee,
syömmessä tuntevat sen.
Muistakaa, että sanamme yltää
tunteisiin, niin on kaunista tää.
Tietäkää, että olemme yhtä
kauemmin, kuin täällä eletään.
Laulakaa, koska yhdessä ollaan.
Uskokaa, voimaa siitä mä saan.
Toivotaan, että kaikki me luomme
jotakin, kun itseen luotamme.
säv. Kalervo Hämäläinen/
Veteraanin iltahuuto
san. Olavi Merjanaho