Suomen sisällissodan – josta käytetään myös monia muita nimityksiä näkökulmasta riippuen – katsotaan virallisesti alkaneen 27. tammikuuta 1918. Tosin liikehdintää oli jo aikaisemmin.
Itsenäistymisen ilo jäi lyhyeksi suomalaisten asettuessa toisiaan vastaan. Syntyi valkoinen ja punainen Suomi. Muutaman kuukauden aikana sodassa menehtyi kymmeniätuhansia ihmisiä. Sotatoimien lisäksi terroria oli puolin ja toisin.
Sisällissota synnytti haavoja, joista kaikki eivät ole tähänkään päivään mennessä parantuneet. Siksi olisi tärkeää, että sadan vuoden takaisia tapahtumia käsiteltäisiin avoimesti.
Kipeätkin muistot ovat osa kansakuntamme historiaa.
Lakeudellakin tunteet kävivät kuumina. Tässä lehdessä kerromme silminnäkijäkuvauksesta, joka valottaa tapahtumia tammikuun viikkoina. Huolimatta valtakunnallisesta sotatilasta Limingassa päädyttiin muuta maata poikkeuksellisempaan ratkaisuun: suojeluskunnat ja työläiset tekivät sopimuksen aseiden piilottamisesta, venäläinen varuskunta riisuttiin aseista ilman laukausten vaihtoa ja sotilaat kuljetettiin kotimaahansa turvallisesti.
Täällä tehtiin hyviä päätöksiä vaikeana aikana.
Toivottavasti nämä teot pääsevät tämän vuoden aikana esiin esimerkiksi kulttuuritarjonnassa. Miksei Liminkaan voitaisi puuhata myös jonkinlainen yksimielisyyden monumentti tai taideteos sisällissodan poikkeuksellisia tapahtumia kuvaamaan?
Rantalakeudessa sisällissodan aikaisia tapahtumia käsitellään juttusarjan avulla.
Samaa yksimielisyyteen pyrkimistä ja kahakoiden välttämistä tarvittaisiin tänäkin päivänä. Aiheet saavat riidellä, eri mieltä saa olla, mutta loppujen lopuksi pitäisi pystyä tekemään kompromisseja ja viemään asioita yhteistyössä eteenpäin.