Pääkirjoitus

Hyvä vai paha äly­pu­he­lin?

Pitäisikö Suomen noudattaa Ranskan mallia ja kieltää älypuhelimet kouluista?

Asian nosti esille viime viikolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityisasiantuntija, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, joka totesi Ylen haastattelussa olevansa huolissaan älypuhelinten vaikutuksesta lasten oppimiseen ja hyvinvointiin. Mäkelä totesi varsinkin sosiaalisen median jatkuvan käytön vahingoittavan oppilaiden keskittymiskykyä.

Opetushallituksen linjauksen mukaan älypuhelimet ovat tulevaisuustaito, minkä vuoksi oppilaat saavat käyttää omia puhelimia koulupäivän aikana. Opetussuunnitelmassakin tavoitellaan teknologiataitojen kartuttamista.

Selvitimme käytäntöjä lakeuden kouluissa. Selkeää yhtä linjaa ei ole. Kouluissa hyödynnetään älypuhelimia opetuksessa, mutta välitunneilla puhelimen käyttö on sallittua osassa kouluissa. Hailuodossa puolestaan on tehty linjaus, että välituntikäyttö on sallittu vain yläkoululaisille.

Tekniikka on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Älypuhelin on tätä päivää. Sitä voidaan hyödyntää monella tapaa opetuksessa. Mutta tärkeää on huomioida se, ettei puhelimen käyttö ole jatkuvaa. Tässä suuressa roolissa ovat vanhemmat ja kotiympäristö. Mikäli lasten puhelimen käytöllä ei ole minkäänlaisia rajoja, on käytön vähentäminen kouluympäristössäkin vaikeaa.

Mäkelän ajatukset älypuhelinten vaikutuksesta esimerkiksi keskittymiskykyyn ovat tutkimisen arvoiset, sillä pitkän aikavalin tutkimuksia aiheesta ei ole. Tekniikka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Sosiaalinen media, pelit ja älypuhelimet ovat nykyaikaa, mutta ne eivät saa korvata tärkeitä lapsuuden leikkejä, yhdessäoloa ja kasvokkain tapahtuvaa kommunikointia.