TYRNÄVÄ Oulun Stella Polaris -muodostelmaluistelujoukkueessa luisteleva Saga Tyni, 15, istahtaa Heinäpään urheilutalon aulaan. Takana on tiistainen kuntotreeni – yksi viikon viidestä tai kuudesta treenikerrasta. Useimmiten joukkueen 21 luistelijaa kokoontuu Raksilan Energia-areenalla, jossa päästään harjoittelemaan luistimet jalassa.
– Olen nyt ensimmäistä kautta tässä joukkueessa mukana. Muodostelmaluistelua olen harrastanut kuusi vuotta, Tyni alustaa.
Luisteluharrastuksen myötä Tyrnävän ja Oulun välinen tieosuus on tullut perheelle tutuksi. Yleensä Tyni kulkeutuu treeneihin vanhempiensa kyydillä.
– Ei tämä kulkeminen ole raskasta ollut. Yritän käyttää automatkan hyväksi esimerkiksi koulutehtäviä tekemällä tai kokeisiin lukemalla, hän kertoo.
15–18-vuotiaista nuorista koostuva Stella Polaris treenaa valmentajiensa Janniina Pärssisen ja Jonna Kinnusen johdolla. Suomen pohjoisin SM-junioreiden joukkue on noussut kilpailemaan pääkaupunkiseudun kilpakumppanien kanssa muodostelmaluistelun huipulle. Tammikuun alussa Tyni taituroi joukkuetovereiden kanssa neljännelle sijalle Berliinissä pidetyssä Berliini Cupissa.
Seuraavaksi edessä häämöttää maaliskuussa Helsingissä pidettävät SM-kisat.
Tyni kertoo nousseensa ensimmäisiä kertoja luistimille neljävuotiaana luistelukoulussa Kempeleen jäähallissa. Harrastus meinasi tyssätä heti alkuunsa.
– Kaaduin niin pahasti, että minulle tuli haava leukaan. Halusin heti lopettaa. Äitini kuitenkin kannusti jatkamaan, ettei kaatumisesta jäisi mitään pelkoja, hän muistelee.
Tynin äidin, Piia Semenoffin, neuvo piti kutinsa: pelkoa ei jäänyt vaan sen sijaan kehittyi into ja palo luisteluharrastuksen jatkamiseen. Taidot ovat kehittyneet vuosien varrella kohisten. Luistelukoulun jälkeen Tyni aloitti yksinluisteluvalmentajan opissa Oulun luistelukerhossa. Kuntovalmentajansa kannustamana hän suuntasi testijäille, joissa valittiin jäsenet luistelujoukkueisiin.
– Olin silloin alakoulussa, neljännellä tai viidennellä luokalla. Testin jälkeen minulle kerrottiin, että saan valita kahdesta eri joukkueesta: tulokas- ja minorijoukkueesta. Valitsin minorin.
Muodostelmaluistelua alettiin harjoitella perusluistelun kautta esimerkiksi potkuja ja sirklausta hiomalla. Sittemmin Tyni siirtyi noviisitason joukkueeseen, josta hän vaihtoi tällä kaudella Stella Polarikseen.
– Nykyään teemme hyppyjä ja piruetteja. Harjoittelu on tullut vaativammaksi, Tyni kertoo.
Iso osa Stella Polariksen jäsenistä on kulkenut jo vuosia samaa matkaa joukkueesta toiseen. Tynin mukaan joukkueurheilussa parasta onkin yhdessä tekeminen.
– Olemme olleet yhdessä kauan, ja kaikki tuntee toisensa hyvin. Joukkue on tiivis porukka, ja meillä on hyvä joukkuehenki. Saamme tehdä yhdessä sitä, mitä me kaikki rakastamme, Tyni miettii.
Laji vaatii hyvän peruskunnon lisäksi myös sitoutumista.
– Ei voi ajatella ainoastaan itseään, vaan pitää ajatella joukkueen parasta. Ei voi jäädä esimerkiksi treeneistä pois, jos ei vain huvita lähteä, Tyni painottaa.
Treeneissä on tämän kauden ajan käyty läpi uutta lyhytohjelmaa sekä vapaaohjelmaa. Lyhytohjelmassa on believer-teema, joka kertoo omien epävarmuuksien kukistamisesta ja muistuttaa, miten tärkeää on uskoa itseensä. Vapaaohjelmassa teemana on puolestaan tree of life, eli elämän puu. Kisaohjelman sanomaa korostetaan teemaan sopivilla puvuilla.
Tyni kertoo ohjelmien koostuvan erilaisista elementeistä. Peruselementtejä ovat rivi, piiri, blokki, mylly ja läpimeno, joita tehdessään luistelijat pitävät toisistaan kiinni erilaisilla otteilla. Peruselementtien sisällä tehdään erilaisia yksinluisteluelementtejä, kuten liukuja, hyppyjä ja piruetteja.
– Piruetti on tullut nyt uutena elementtinä meidän kisaohjelmaan, Tyni kertoo.
Suurin haaste on saada kaikki elementit soljumaan jäällä yhteen saumattomana kokonaisuutena.