TYRNÄVÄ Viikonlopun Temmespäivien yhteydessä vietettiin Temmeksen kirkon 250-vuotisjuhlaa. Samalla juhlittiin myös 60 vuotta täyttänyttä Temmeksen kotiseutuyhdistystä.
Juhlapäivä alkoi sunnuntaina aamulla seppeleen laskulla sankarihaudoille, minkä jälkeen vuorossa oli piispanmessu Temmeksen kirkossa. Väkeä tilaisuudessa oli kirkon täydeltä. Sen perusteella Temmeksen kappeliseurakunnan kappelineuvoston puheenjohtaja Sanna Lakso arvioikin paikalla olleen 250 henkilöä.
– Kirkko oli aika lailla täynnä. Virallisesti kirkkoon mahtuu 300 henkilöä, mutta silloin se on todella täynnä. Ihan siihen ei siis päästy.
Kirkon juhlaa vietettiin 2. heinäkuuta Temmespäivien aikaan hyvästä syystä. Alunperin saarnahuoneeksi rakennettu kirkko nimittäin vihittiin käyttöön päivälleen 242 vuotta aikaisemmin, 2.7.1775.
Ei siis mennyt kymmentä vuottakaan siitä, kun Temmeksen ja Kärsämän kyläläiset aloittivat saarnahuoneensa rakentamisen. Rakennus oli kuitenkin varsin mittava saarnahuoneeksi. Piispa Menander luonnehti kirjeessään vuonna 1767, että se oli pituutensa, korkeutensa ja leveytensä puolesta kappelikirkon kaltainen.
Kyläläiset ryhtyivätkin anomaan kuninkaalta saarnahuoneen vhkimistä kirkoksi. Temmeksen kirkon historiaesitelmän kirjoittaneen, vt. kappalaisen Teemu Isokäännän selvitysten perusteella lupa saatiin kahden anomuksen jälkeen.
Juhlintaan otettiin kuitenkin pienoinen varaslähtö jo lauantaina, kun Teatteri Niityntallaajat esitti Aino Littowin käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän Kyläkaivon kupeelta papinmuorin penkkiin.
– Niityntallaajien esittämä näytelmä kirjoitettiin juuri tätä juhlaa varten. Siitä löytyikin paljon yhtymäkohtia Temmeksen kirkon ja seurakunnan historiaan, Sanna Lakso kertoi.
Näytelmästä päästiin nauttimaan myös pääjuhlassa, kun siitä esitettiin lyhyt ote. Valittu kohtaus vei katsojat 1800-1900 -lukujen vaihteeseen ja kinkeritunnelmiin.
Juhlassa esiintyi myös temmesläisistä lapsista koostuva tanssiryhmä, Tanssitähtöset. Ryhmän esitys viivästyi teknisten ongelmien takia, mutta tauko käytettiin luovasti hyväksi. Anu Kanerva-ahon laulatti sen aikana juhlayleisöä suomalaisten kansanlaulujen sävelin.
Muutenkin musiikki rytmitti juhlaohjelmaa. Yhteislaulujen lisäksi kuultiin Temmeksen kuoroa sekä Alpo, Erkki ja Veikko Saksion lauluesitys. Heidän esittämänsä laulu oli sidoksissa Temmeksen historiaan, sillä se oli syntynyt paikallisen lukkarin ja musiikkimiehen Pekka Westerisen kynästä vuonna 1867.
– Tuolloin Vesterinen joutui linnaan. Ja linnassa Vesterinen teki tämän laulun, jota laulettiin myöhemmin paljon Temmeksellä ja muuallakin.
Linnaan Westerinen muuten joutui elettyään aviottomassa suhteessa Mathlinin perheen tyttären kanssa. Pariskunta ei mennyt avioon, vaikka yhteinen lapsikin oli syntynyt. Tämä sai Mathlinin veljen kostamaan siskonsa häpeän.
Veli houkutteli lukkarin juopottelemaan lauantai-iltana. Sunnuntaina kirkosta löytyi sammunut Westerinen, joka päätti hoitaa tilastaan huolimatta virkatehtävänsä. Laskuhumalassa töitä tehneestä Westerisestä tehtiin kantelu, ja niin lukkari joutui pois virasta ja kärsimään linnatuomiota.
Westerinen jäi tunnetuksi laulunsa ansiosta, mutta Temmeksellä hänet tunnettiin myös musiikillisista taidoistaan. Westerisestä tuli ensimmäinen temmesläinen kuoronjohtaja, jonka taidot tiedettiin naapuripitäjissä asti.
Juhlapuhujaksi tilaisuuteen oli saapunut entinen kirkkoherra Jouni Heikkinen. Heikkinen kertoi toimineensa pappina Temmeksellä vuosina 1988-1993, jolloin paikkakunta tuli hänelle tutuksi.
– Tutuksi tuli myös yhdessä tekemisen perinne, ”hynttyyt yhteen” -asenne. Sillä asenteella olette nyt järjestäneet komean juhlan kyläläisille, Heikkinen totesi.
Piispa Samuel Salmi piti myös lyhyen tervehdyspuheenvuoron juhlassa. Hänen mielestään kotiseutujuhlilla on edelleen merkitystä kuntalaisille. Niiden sekä kotiseututyön kautta ihmiset juurrutetaan paikkaan kiinni.
– Nykyisessä ajassa ja kulttuurissa on vaarana, että ihminen käpertyy oman itsensä varaan. Häneltä katoaa suora vuorovaikutteisuus ja kyky katsoa toisia ihmisiä silmästä silmään. Eläköön siis paikkakuntien kulttuuri ja kylätoimikunnat. Ne synnyttävät tunteen yhteisestä päämäärästä, historiasta ja arvoista.
Temmespäivät ja yhteiset juhlat päättyivät pieneen yllätysnumeroon. Temmeksen kotiseutuyhdistys muisti pitkäaikaista toimijaansa Alpo Saksiota antamalla tälle Suomen kotiseutuliiton kultaisen ansiomerkin.
– Alpon kohdalla tämän kunniamerkin edellyttämät 25 vuotta kotiseututyötä tulevat helposti täyteen, tunnustuksen luovuttanut kotiseutuyhdistyksen sihteeri Erkki Pekkala totesi.
