Hailuoto Joskus hyvät ideat syntyvät muuallakin kuin saunan lauteilla. Kolme vuotta sitten hailuotolaiset Jürgen Hendlmeier ja Kimmo Kaukonen istuivat autossa saaren ja Oulunsalon välisellä lautalla. Oli talvi, ulkona paukkui pakkanen.
Lämpimikseen miehet puhuivat oluesta. Heräsi ajatus, voisiko oluen panemista kokeilla kotona. Puolivakavissaan kaksikko tuumasi myös oikean, kaupallisen panimon perustamisen olevan miellyttävä ajatus.
Lautta tuli rantaan, mutta asia nytkähti eteenpäin. Kaukonen otti yhteyttä rovaniemeläiseen kaveriinsa, joka osasi kotipanimon salat. Pian tarvittavat välineet ilmestyivät Hailuotoon. Sen jälkeen koe-eriä on syntynyt kahden vuoden ajan, 25 litraa kerrallaan. Tuotokset ovat kelvanneet makuaisteille: vain yksi erä päätyi viemäriin hiivaongelman vuoksi.
Hendlmeier ja Kaukonen seisovat Hailuodon Osuuskaupan vanhan varastorakennuksen edustalla ja suunnittelevat. Nykyisen Luovon Puojin kanssa saman pihapiirin jakavassa rakennuksessa käynnistyy ensi vuoden alkupuolella Hailuodon Panimo Oy:n tuotanto. Sitä ennen työtä riittää lukemattomiksi tunneiksi.
– Tästä on tullut haudanvakava juttu, viitisen vuotta saarella asunut, alunperin Saksassa, lähellä Stuttgartia syntynyt Jürgen Hendlmeier naurahtaa.
Samaa mieltä on alunperin porilainen, Ulvilassa koulunsa käynyt Kimmo Kaukonen.
Molemmilla syttyy silmissä palo, kun he kertaavat rakennuksen remonttisuunnitelmia. Noin 350 neliötä on rakennettu useilla eri vuosikymmenillä. Vanhin, hirsinen osa palvelee tulevaisuudessa ravintolatilana. Panimolaitteet tulevat keskelle. Tiloihin sijoittuvat myös toimisto, varastot, pullotus – koko tuotantoketju.
– Ravintolatilan seinään tulee ikkuna, jotta asiakkaat voivat nähdä valmistusprosessin!
Remontissa varastorakennus pesee kasvonsa. Kaukonen lupaa, että vanha ilme säilyy. Mittavin työ on sisäpuolella.
– Rakennus eristetään ja sinne vedetään vesi sekä sähkö. Me emme remonttia tee, sen tekevät ammattilaiset. Onhan siinä kauhea homma, Kimmo Kaukonen hymyilee.
Hailuodon Panimo Oy:n osakkaina ovat Kaukosen ja Hendlmeierin lisäksi Paavo Sipola ja Timo Heikkilä. Myöhemmin tänä vuonna käynnistyy joukkorahoituskampanja.
– Vastaanotto on ollut Hailuodossa todella hyvä, Kaukonen kiittelee.
Kuoroon yhtyy Hendlmeierkin, joka on mielissään kunnan positiivisesta asenteesta.
– Se, että löysimme toimintatiloiksi vanhan hailuotolaisen rakennuksen, on tärkeä osa koko panimohanketta, hän jatkaa.
Palataan olueen. Merkittävä osa investointia on panimolaitteiden hankinta. Ne tulevat tietysti Saksasta, läheltä eteläsaksalaista Ulmin kaupunkia.
– Baijerin ja Baden-Württembergin rajalta. Isäni on baijerilainen, minä itse rajan toiselta puolelta. Valmistaja on saksalaisyhtiö, joka on ryhtynyt ensimmäisenä valmistamaan pienpanimolaitteita. Myös laitteet henkivät historiaa. Saamme puutynnyrit ja kuparinväriset kattilat.
Ne valmistuvat Hailuotoon mittatilaustyönä. Tehtaan edustaja käy alkukesästä tutkimassa panimotilat.
Se, että Hailuotoon valittiin saksalaiset panimolaitteet, ei ole pelkästään Hendlmeierin rakkautta synnyinmaahansa. Sakssa olutta on valmistettu lukuisissa panimoissa vuosisatoja. Myös laadunvalvonnalla on pitkä perinne. Vuonna 1516 Baijerin herttua Wilhelm IV sääti niin sanotun Reinheitsgebot-asetuksen, joka määräsi oluen valmistusaineeksi ainoastaan humalan, maltaan ja veden. Hiivaa ei vielä tuolloin tunnettu. Lakia voi luonnehtia maailman vanhimmaksi kuluttajansuojalaiksi. Monet saksalaiset panimot noudattavat sitä vieläkin. Asetus muun muassa esti oluelle haitallisten yrttien käytön.
Hailuodon Panimossakin tuotantoa suunnitellaan laatu edellä. Hendlmeier kehuu lähialueelta saatavia raaka-aineita. Oma tärkeä osansa on hailuotolaisella, hiekkakerroksen läpi suodattuvalla puhtaalla ja raikkaalla pohjavedellä. Harva panimo pääsee hyödyntämään vastaavaa.
– Eri raaka-aineiden tasapaino on oluen panemisessa tärkeää. Itse pidän oluesta, jonka maku on myös tasapainoinen, hän summaa.
Oluet voi jakaa karkeasti brittiläistyylisiin ja mannermaisiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat pintahiivaoluet eli alet lukuisine muotoineen, jälkimmäiseen pohjahiivaoluet eli lagerit.
Hailuodon Panimon tuotteet ovat osa mannermaista, erityisesti saksalaista olutperinnettä. Alkuvaiheessa Hailuodossa valmistetaan viittä erilaista olutta. Esimerkiksi lageria, saksalaista alea eli altbieria sekä vehnäolutta.
– Vehnäoluen panemisessa on vielä haasteita, sillä on vaikea löytää samanlaista hiivaa kuin mitä eteläsaksalaiset panimot käyttävät. Mutta olemme sitä jo tehneet ja ihan hyvää siitä on tullut, Hendlmeier miettii.
Panimossa halutaan tehdä myös alkoholiprosentiltaan kevyempää olutta, millaista olut alunperin olikin.
Työllistäväkin vaikutus panimolla tulee olemaan. Kimmo Kaukosen ja Jürgen Hendlmeierin lisäksi ensimmäisen toimintavuoden aikana tarvitaan kaksi osa-aikaista työntekijää.
– Mietimme, että sijoitammeko täysin automatisoituun pullotuskoneeseen vai edullisempaan, missä tarvitaan myös ihmiskäsiä. Päädyimme jälkimmäiseen, sillä haluamme työllistää yhteisöä missä toimimme.
Panimoyrittäjät toivovat valtiovallalta helpotusta jälleenmyyntiongelmaan. Nykyisin pienpanimot eivät voi myydä tuotteita suoraan panimolta asiakkaalle, vaan ne pitää kierrättää jälleenmyyntipisteen kautta. Tilaviinejä tosin voi myydä suoraan. Hallituksen esityksessä uudesta alkoholilaista asia on korjaantumassa. Lakimuutos vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän.
Pienpanimomyynnin vapauttamisen on pelätty lisäävän oluen kulutusta. Kaukonen ja Hendlmeier tyrmäävät ajatusketjun.
– He, jotka juovat paljon olutta, tuskin ostaisivat kalliimpaa olutta panimosta kaupan halpamerkkien sijaan.
Pienpanimot vastaavat suomalaisten kasvavaan kysyntään lähituotteista. Moni haluaa halpojen mäyräkoiraolueiden sijaan uusia makuelämyksiä paikallisesti valmistettuna.
– Entisvanhaan Suomessa oli pienpanimoita. Saksassa suuntaus on sama. Parikymmentä vuotta sitten moni pienpanimo hävisi, mutta niitä on perustettu nyt lisää. Me uskomme siihen, että olut pitäisi tehdä paikallisesti.