Jo taukosi taistelu Suomen
hämy hälveni, vaikeni huomen
ajan tummien varjojen takaa
koi vilkkuvi kultainen, vakaa
On murrettu murheiden valta
maa nousta voi hurmeiden alta
sai rauha jo rattoisa maalle
elo tuntuvi taas sulokkaalle
Lie muistaessaan sodan pauhun
moni vieläkin vallassa kauhun
kuin leijonat tai leopaartit
niin raivosivat verikaartit
Mut hetkensä heillekin tuli
pian pöyhkeys pelvoksi suli
Jo nyt raukesi raivonsa mahti
kävi tyyneksi taistonsa tahti
Verikylvöstä on sato hyvä
isänmaallemme nyt itäytyvä
laki, oikeus, järjestys luja
viel ollehet ei tuhottuja
Elä Suomeni, kohtalos kestä!
Sota, sorto ei onneas estä!
Veli veljeään ei enää raasta
tuho, turma on torjuttu maasta