Oululainen Aira Turunen on asunut Honkisuon Mummolassa elokuusta 2014 lähtien.
Tytär Eija Kuuppo on huojentunut siitä, että löysi äidilleen tällaisen hoivakodin. Hänen aiemmat kokemuksensa äidin hoivapaikoista olivat karuja.
– Kun vein äidin oululaiseen hoivayksikköön, hänellä oli muistihäiriöitä, mutta hän oli kävelevä ja jutteleva. Kahden viikon kuluttua hän ei enää kävellyt eikä puhunut.
– Hoivayksikössä oli käytävällä lasikoppi, jossa yksi hoitaja istui vahtimassa käytävän tuoleissa istuvia hoidettavia. Ei kai hän olisi heitä pystynyt kopistaan seuraamaan, jos he olisivat olleet liikkuvia, Eija Kuuppo kertoo.
– Kun äiti pääsi Mummolaan, tarkastuksen tehnyt lääkäri kysyi, onko äiti aggressiivinen koska hänelle on määrätty niin paljon rauhoittavia lääkkeitä.
Tytär ei ollut tiennyt äitinsä lääkityksestä, joka Mummolassa vähitellen purettiin. Aira Turunen alkoi taas puhua ja kävellä.
– Kyllä hän sitten kävelikin, naurahtaa Tarja Kontio.
Nyt Aira Turunen istuupyörätuolissa, mutta hyreksii kahvittelun lomassa tuttuja lauluja.
Eija ja miehensä Hannu Kuuppo sanovat olevansa tyytyväisiä, että Aira -mummu saa asua Mummolassa.
– Täällä on hyvä huumori ja tunnelma. Kunpa kaikki hoivakodit olisivat tällaisia, sanoo Hannu Kuuppo.
Anneli Kalliokoski on asunut Honkisuon Mummolassa puolisentoista vuotta.
Tytär Riitta Vuolteenaho sanoi tienneensä heti, että Mummola on muistisairaalle äidille sopiva paikka. Hänelläkin oli huonoja kokemuksia aiemmista palvelukodeista.
– Kahdessa edellisessä paikassa äiti ei syönyt mitään ja oli koko ajan huonolla tuulella, harhainen ja aggressiivinenkin.. Hän pysytteli vain omassa huoneessaan, koska oli pelokas.
– Täällä hän tuli yhteisiin tiloihin heti ensimmäisenä päivänä, eikä pelokkuutta, harhaisuutta tai aggressiivisuutta ole ollut, Vuolteenaho kertoo.
Edellisissä paikoissa hoitajat vaihtuivat koko ajan, mikä oli muistisairaalle pelottavaa. Ovihälyttimien asentaminen mahdollisen harhailemaan lähtemisen varalta osoittautui siellä hyvin hankalaksi, Vuolteenaho kertoo. Hän ihmettelee myös eroja palvelukotien kustannuksissa.
Edellisessä palvelukodissa Kalliokoskella kävi hoitaja kolme kertaa päivässä. Honkisuon Mummolassa hoitaja on paikalla ympäri vuorokauden.
– Aiemmin palvelukodin maksuja piti maksaa jo äidin säästötililtä. Täällä hänelle jää rahaa säästöön.
Vuolteenahokin kiittelee vuolaasti äitinsä Mummolassa saamaa yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa.
Eija Kuuppo painottaa, että vanhusten hoidon on oltava inhimillistä ja lämmintä – ei vahtimista lasikopista.
– Vanhuksia ei saa esineellistää, sillä hehän ovat tämän maan rakentaneet. Heillä ei saa käydä ihmiskauppaa, tähdentää Hannu Kuuppo.
Riitta Vuolteenaho huomauttaa, että jopa vangeilla on paremmat olot kuin monissa hoivakodeissa. He sentään saavat esimerkiksi ulkoilla joka päivä.
– Vanhustenhoidossa on oltava niin paljon resursseja, että jokaiselle voidaan taata yksilöllinen hoito.
