Hir­ven­juok­si­jal­la oltava hyvät hermot ja pai­neen­sie­to­ky­kyä

Ylilaurin veljekset ovat kulkeneet isänsä kanssa metsässä jo eskari-ikäisestä

Viljamin aseena on Sako Biathlon, ja Veikka ampuu vielä toistaiseksi Sako Target-merkkisellä aseella.
Viljamin aseena on Sako Biathlon, ja Veikka ampuu vielä toistaiseksi Sako Target-merkkisellä aseella.
Kuva: Heli Rintala

Liminka/Lumijoki On vaikea perustella asiaa, joka on itselle itsestään selvä. Tai johon on kasvanut kiinni pienestä pitäen.


Ylilaurin Veikan (15) ja Viljamin (12) kohdalla näin voi arvailla olevan. Molemmat pojat ovat kulkeneet isä-Matin kanssa metsässä jo eskari-ikäisestä asti. Veikka halusi suorittaa metsästäjäntutkinnon 9-vuotiaana. Viljami suunnittelee tekevänsä sen lähiaikoina.


– Isän kanssa kävin ensimmäisissä hirvenjuoksukisoissa aika pienenä. Siitä se lähti, kertoo Veikka, ensimmäisen aseenkantolupansa kohtapuoliin saava nuorimies.

Veljeksillä on urheilumitaleita niin paljon, ettei kynä tahdo pysyä perässä niitä kirjatessa.

Veikka on saavuttanut hirvenjuoksun SM-hopeaa S-15 -sarjassa vuonna 2015. Kuluvana vuonna hopea kirkastui kullaksi. Tämän vuoden aikana hän on napannut myös SM-kultamitalin metsästyshirvessä, SM-hopeaa metsästysluodikossa ja SM-pronssia hirvenhiidossa. Lisäksi metsästyshirven mestaruustulos sivuaa Suomen ennätystä.

Viljami on kuluvana vuonna voittanut hirvenhiidon SM-kilpailuissa metsästäjäsarjan ja saavuttanut omassa sarjassaan S-13 SM-pronssia. Molemmat harrastavat myös ampumahiihtoa.

– Pojat kilpailevat omasta halustaan. Joka kerta ennen kisoja kysyn, voidellaanko sukset, isä-Matti kertoo.

Kummankaan sukset eivät ole tainneet jäädä koskaan voitelematta.

Lupaavien urheilijanuorukaisten harjoittelumahdollisuudet eivät ole aivan optimaaliset, koska esimerkiksi ampumista ei pääse juuri treenaamaan. Ylilaurit antavat kuitenkin kiitokest Lumijoen metsästysyhdistykselle. Se järjestää talvisaikaan ilmakivääriharjoitukset kerran viikossa, ja sulan maan aikaan harjoitellaan kiväärillä ampumista viikottain.

– Lumijoella arvostetaan lajia, kehaisee Matti Ylilauri.

Muuten Ylilaurien perheessä odotetaan Ruutikankaan ampumaurheilukeskusen etenemistä; sen valmistuttua harjoittelumahdollisuudet ovat aivan toiset. Tosin ei ilmakiväärillä harjoittelukaan hukkaan mene: ilma-aseen kuula on hitaampi ja sellaisella ampuminen vaatii erityistä tarkkuutta.

Katsotaan sitten, kun pojat kilpailevat 20-vuotiaiden sarjassa. Silloin kilpailijat ovat fyysisesti samalla viivalla. Sitä ennen kaikki on vielä auki.

– Siksi ilma- ja pienoiskivääri ovat erinomaisia harjoitteluaseita. Niistä on helppo siirtyä korkeapaineaseisiin, tietää Matti Ylilauri.

Veljekset käyvät pari kertaa viikossa vielä ampumahiihtäjien yhteistreeneissä, ja viikonloput kuluvat kisatessa.

Ylilaurien perhettä vetää metsästyksen ja ampumaharrastuksen pariin ennen kaikkea hyvä porukka.

– Isä vei minut ensimmäistä kertaa kisoihin, kun oli 8-vuotias. Halusin jatkaa, sillä ne ukot oli tosi mukavia. Ja tietenkin kymppituloksetkin ovat mukavia, Viljami Ylilauri veistelee.

Harjoituksissa, kisoissa ja metsällä miehet ovat samalla viivalla, onpa ikää 12 tai 80 vuotta. Ja saunan lauteilla käydään aina kisojen jälkipelit koko miesjoukon voimin.

Molemmat nuorukaiset tietävät, miten hirvenhiihtäjältä tai -juoksijalta vaaditaan:

– Hyviä hermoja, sanoo Viljami.

– Paineensietokykyä, tietää Veikka.

Veikka ei stressaa itseään asettamalla pitkän tähtäimen urheilutavoitteita – tai ainakaan hän ei kerro niitä ääneen. Kisat lähdetään aina voittamaan, ja se riittää.

– Katsotaan sitten, kun pojat kilpailevat 20-vuotiaiden sarjassa. Silloin kilpailijat ovat fyysisesti samalla viivalla. Sitä ennen kaikki on vielä auki, toppuuttelee Matti Ylilaurikin.

Jotain harrastuksen vakavuudesta kertoo kuitenkin se, että Veikka on paiskinut kovasti töitä. Hän on urakoinut naapureille ja tutuille maalaushommia, tehnyt merkkikeppejä ja muuta urakkatyötä viime kesästä (?) lähtien.

Kohtapuoliin Veikka ostaa tienaamillaan rahoilla upouuden Sako TRG:n.

– Se on parasta, mitä rahalla saa!

Ilmoita asiavirheestä